Eero Ahon Rokka on uuden Tuntemattoman selkäranka

Se on sitten nähty, uusi Tuntematon. Koikkalainen malttoi odottaa ja antoi ensimmäisen ensi-iltaviikon rynnistyksen mennä ohi.

Maailmassa on monta asiaa, joita ei pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen. Niinpä Koikkalainen ei tee sitä myöskään Tuntemattoman sotilaan kolmesta elokuvaversiosta. Sanotaan nyt vain ensinäkemältä, että Aku Louhimiehen ohjaus istuu erinomaisen hyvin nykypäivään.

Uusi Tuntematon noudattaa varsin pitkälle Väinö Linnan alkuperäistekstiä, mutta yllätyksiä on silti ilahduttavasti tarjolla alusta loppuun. Louhimies painottaa asioita hyvällä tavalla toisin. Sisäistä jännitettä riittää. Linnansa lukenut ja nähnyt ja Edvin Laineen Tuntemattomaan junttautunut Koikkalainenkin istui hievahtamatta katsomossa kolme tuntia kuin tatti. Niin teki Rauman pienessä Iso-Hannussa muukin viimeistä paikkaa myöten salintäydellinen yleisö.

Päällimmäinen tuntemus oli, että sodassa ei todellakaan ole mitään hyvää. Se on suunnatonta tuhlausta. Se on järjetöntä ja tarpeetonta kärsimystä; se kohtelee kohtuuttoman epäoikeudenmukaisesti elämänsä alkukynnyksellä olevia hauraita nuoria – niin suomalaisia kuin venäläisiäkin. Kukaan ei säästy, moni kuolee ja vielä useampi haavoittuu ja joutuu elämään loppuelämänsä vammautuneena. Heitä on joukossamme vieläkin. Jatkosota päättyi 73 vuotta sitten.

Tuntemattoman sotilaan Rokka on Louhimiehen Tuntemattomassa vakava, osaansa kasvava mies. Ei vain hauska huuliveikko, vaan perheenisä, joka taistelee, kun kokee sen tarpeelliseksi. Nytkään hän ei alistu kuriin ja mielivaltaan, jota käyttää esimies, jolla ei ole psykologista silmää kohdata alaisensa.

Eero Ahon Rokka on uuden Tuntemattoman painavin rooli. Hänessä on syvyyttä. Tarkalla otteella seurataan hänen ristiriitaista kamppailuaan ilmapiirissä, jossa tiukan paikan tullen teloitetaan omia miehiä. Rokan roolin rinnalle nousevat Jussi Vatasen Koskela, Aku Hirviniemen Hietanen ja Hannes Suomisen sotamies Vanhala. Samuli Vauramo on epäkiitollisessa roolissaan hyvä Lammio.

Elokuvaa tehtäessä Aku Louhimies kertoi, että kotirintama tulee entistä paljon vahvemmin mukaan Tuntemattomaan. Linnan kirjassa se on aika ohut. Koikkalainen vieroksui ajatusta, mutta nähtyään Paula Vesalan Lyytin ja Kannaksen kodin ruispellot tiesi heti, että se kuului oleellisena osana sodan kuvaukseen.

Elokuvan loppu osuu. Kannaksen kotinsa menettänyt Rokka palaa sodasta evakkotaloonsa. Perhe odottaa jo isää. Katse tähtää tulevaisuuteen, jossa yli 400 000 siirtokarjalaista aloittaa kaventuneessa Suomessa Rokan lailla uuden elämän.

Aikaakin on kulunut. Rauni Mollbergin Tuntemattoman Hietanen oli Pirkka-Pekka Petelius. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin hän on Louhimiehen Tuntemattomassa kapteeni Kaarna, mies, joka kaatuu ensimmäisenä suomalaisena. Harmaantunut Petelius on ajallisesti lyhyessä, mutta painoarvoltaan raskaassa roolissaan vakuuttava.

On ehkä hyväkin näin: jotkut keskeiset vanhat hahmot jäävät uudessa elokuvassa taka-alalle. Monia edellisissä elokuvissa tärkeitä kohtauksia on jätetty uudessa Tuntemattomassa kokonaan pois. Siinä ei esimerkiksi seistä ollenkaan pommikoneitten alla kuuluisaa kovennettua.

Uusi Tuntematon on hyvä. Koikkalainen katsoo sen toisenkin kerran. Se kestää sen.