Ei uutta auringon alla – dialogia välkehtelevällä Saimaalla

Jaa artikkeli

Perin rauhallinen oli heinäkuun loppu. Uutissivut täyttyivät lähinnä ojaan juuttuneista tai karanneista kesäsonneista, rattijuopoista ja hitaan puoleisesti kypsyvistä mustikoista.

Touhotus oli näin ollen kova, kun Vladimir Putin vieraili Suomessa, Punkaharjulla ja Savonlinnassa. Päivän vierailua edelsi mahtipontinen näytös Suomenlahdella: siellä möyrysi maailman suurin ydinkäyttöinen sukellusvene Dmitri Donskoi seuranaan taisteluristeilijä Pjotr Veliki ja toinen saattaja-alus Nikolay Chiker.

Putinin vierailulla ja Kronstadtiin matkanneen mammuttimaisen merijätin pullistelulla ei välttämättä ollut mitään tekemistä keskenään. Viesti oli kuitenkin selvä kaikille Itämeren rannoilla ja muuallakin asustaville kansoille. Venäjällä riittää amitsuunia, jos tiukka paikka tulee.

Itämerta on perinteisesti kutsuttu rauhan mereksi, mutta ei se nyt aivan siltä tunnu. Liikenne on vilkasta niin veden alla, veden päällä kuin ilmassakin, ja seassa on myös kiinalaisia sota-aluksia. Luuleeko joku, ettei myös amerikkalaisia?

Epätoivoisesti yrittivät uutisstudioihin kiikutetut kommentaattorit löytää tahallisia ja tahattomia viestejä Putinin puheista, ilmeistä ja käytöksestä. Päällimmäiseksi kaikesta kuitenkin jäi tylsä neukkuaikainen itsestäänselvyys, jota myös loppukommunikeaksi kutsutaan: vaikka ollaan eri mieltä, niin pääasia on, että dialogi jatkuu ja yhteyksissä ollaan.

Koikkalainen oli aistivinaan, että maailman mahtimies oli pitkästynyt. Syntyi jopa vaikutelma, että hän olisi mieluummin ollut jossain muualla. Havainto ei välttämättä ole väärä. Kun tietää, kuinka monta samanlaista naapuruussuhdetta Putinilla on hoidettavanaan monen aikavyöhykkeen valtakunnassaan ja sen tuhansilla rajakilometreillä, niin ei ole ihme, että tilustenhoitaja torkahtelee.

Viikko oli kuitenkin mieleenpainuva. Erityisen hyvälle tuulelle Koikkalaisen sai piskuinen s/s Saimaa, jolla presidentit risteilivät Pihlajavettä illalliselle ja oopperaan Olavinlinnaan. Sympaattinen 124-vuotias sisävesien höyrylaivavanhus löi mennen tullen pöyhkeät valtamerien ydinhirmut. Myös sillä oli viesti: perille pääsee hitaamminkin – eikä jalkoihin jää kukaan.

Hyvä ruoka ei ole vain toimivaa aineenvaihduntaa. Hyvä ruoka kirkastaa aivot. Vaikka Rauman pitsiviikoilla pöydät notkuivat monen maan herkkuja, niin kaiken runsauden ohi nousi yksinkertainen perusruoka, kalastajien valmistama siikakeitto. Kyytipoikana oli kotikaljaa ja ruisleipää. Ei ihminen enempää tarvitse – ja jos tarvitsee, niin kiitos, Koikkalainen ottaa kernaasti hyvät kahvit saaristolaiskonjakin kera.

Illat pimenevät, koulut alkavat, kevyet kesäpuheet ovat ohi politiikassa. Taas tapahtuu ja siellä seassa hääräävät Uuden vaihtoehdon ministeriparat ja yrittävät synnyttää vaikutelmaa, että täältä pesee.

Ei pese. Kannatus ei ole edes takiaispuoluetasoa. Se on yhtä tyhjän kanssa. Eikä se puhumalla muuksi muutu. Uusi vaihtoehto on torso ja niin sen kuin jäljelle jääneiden perussuomalaisten kannatus pitää mittauttaa rehellisesti uusilla vaaleilla.

Historia toisti itseään. Jussi Halla-aho ja Timo Soini tekivät porukoineen saman kuin SMP ja Suomen kansan yhtenäisyyden puolue aikoinaan. Sössivät homman – ja ihan itse.

Näin on näreet. Siikasoppa kirkastaa aivot.

X