”Eihän tässä ole mitään järkeä” – Esko Valtaoja tyrmää yliopistojen uuden pisteytysjärjestelmän
”Koulun pitäisi ennen kaikkea valmentaa elämää varten, ei ylioppilaskirjoituksia tai työelämää varten”, Esko Valtaoja kirjoittaa.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Kuunvaihteessa vietin riemuylioppilasjuhlia Sodankylän lukiossa. Moni meistä 26 papasta ja papattaresta näki toisensa ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun olimme laskeneet kukat kaatuneiden haudalle ja hajaantuneet kukin omaan juhlaansa viisikymmentä vuotta sitten.
Illalla sitten päivitettiin elämänkohtaloita ja muisteltiin menneitä. Muuan tarina jäi erityisesti mieleeni. Abiturientti – sanotaan häntä vaikka Pentiksi – oli tenttimässä matematiikkaa isälleni, silloiselle lukion rehtorille.
Isä tenttasi:
”Pentti, mihin sinä tarvitset toisen asteen yhtälöitä?”
Pentillä ei ollut aavistustakaan, mutta hän yritti keksiä jotain. Isä pudisteli päätään.
Pentti yritti epätoivoisena uudestaan.
Isä virnisti ja sanoi:
”Pentti. Et yhtään mihinkään.”
Isä oli ongelmallinen ihminen, mutta armoitettu opettaja, jolle hänen oppilaansa olivat kaikki kaikessa. Moni on kertonut isän tavalla tai toisella pelastaneen hänen koko elämänsä.
Isällä oli laajakatseisuutta vaikka toisille jakaa.
Hän oli matematiikan opettaja, joka tiesi, että ei se matematiikka aina niin tärkeää ole.
Nyt siitä yritetään tehdä sitä, hyvässä tarkoituksessa tietenkin. Meillä on aivan liian vähän kovien tieteiden ja tekniikan osaajia.
Niinpä yliopistojen uudessa pisteytysjärjestelmässä pitkä matematiikka on nostettu ykkössijalle. Sen ylioppilasarvosanoista saa eniten pisteitä, riippumatta siitä mille alalle on hakemassa.
Haluatko yliopistoon englantia lukemaan? Silloin kannattaa satsata koulussa enemmän pitkään matematiikkaan kuin englannin kieleen. Sama pätee kaikilla muillakin aloilla.
Eihän tässä ole mitään järkeä, mutisee isäni maan povesta. Ei olekaan, vahvistaa hänen matematiikkaa rakastava ja sen varassa koko uransa tehnyt poikansa.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ruotsin kielen asemaa ei paranneta pakollisuudella ylioppilaskokeissa, eikä matematiikan asemaa pakottamalla se kaikkien ykkösvalinnaksi uranvalinnasta ja kyvyistä piittaamatta.
Isäni ymmärsi, että koulun pitäisi ennen kaikkea valmentaa elämää varten, ei ylioppilaskirjoituksia tai työelämää varten.
Oletko muuten tarvinnut ruotsin kieltä työssäsi? Entäpä toisen asteen yhtälöitä? Niinpä niin.
Molempien osaajia tarvitaan, mutta ei heitä pakolla tehdä, vaan houkuttelemalla. Matematiikka on ihmeellistä, onhan se todellisuuden kieli.
Ei ole olemassa huonoa matikkapäätä, on vain ennakkoluuloja, huonoa opetusta ja huonoja opetustavoitteita, jotka eivät tähtää matematiikan lumoavan kauneuden, hauskuuden ja tärkeyden avaamiseen vaan ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeisiin.
Mikä sääli.