Esko Valtaoja: Ihmiset eivät osaa olla sotimatta - Kanuunat ja kivimuurit vain on korvattu hävittäjillä ja Natolla
Vuoden 1747 jälkeen maailma on muuttunut paljon. Samana ovat pysyneet sinappi ja ihmisten taipumus sotia toisiaan vastaan.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Naapuri viestitti, että taloyhtiömme rantagrillissä olisi vielä hyvä hiillos. Tempaisin raakamakkarapaketin jääkaapista, ja vartin kuluttua nautimme jo extempore-lounastamme.
Kun makkarat köllöttivät turvallisesti mahassani, aloin pyöritellä sormissani sinappipurkkiamme. Maison fondée en 1747, mainosti etiketin teksti. Kunnianarvoisa vanha firma siis.
Vuonna 1747 Euroopan loputtomista sodista oli vuorossa Itävallan perimyssota, kahdeksan vuotta ja puoli miljoonaa kuollutta. Pieni paikallinen kahakka sen aikaisilla mittapuilla. Suomessa erityinen komissio ehdotti uusien linnoitusten rakentamista, jotta Venäjän seuraavalta hyökkäykseltä voitaisiin puolustautua paremmin. Pikkuviha oli päättynyt vain muutama vuosi aikaisemmin.
Yksi komission jäsenistä oli sittemmin sotamarsalkaksi ylennetty Augustin Ehrensvärd, jonka kuuluisat sanat voi yhä lukea Suomenlinnan muurinseinältä: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.”
Sota ei lopu
”Kahta en vaihda”, vakuutti Turun Sinapin klassikkomainos jo vuosikymmeniä sitten. Sinappi pysyy, vuosisadasta toiseen, ja näinä aikoina voi helposti tuntua siltä, että sota on se toinen, jota emme ikinä vaihda rauhaan. Kanuunat ja kivimuurit vain on korvattu hävittäjillä ja Natolla. Olemme tuomittuja kulkemaan ympyrää historian loputtomassa kehässä.
Onneksi asiat eivät ole aivan niin huonosti. Ihmiskunnan historia ei ole ympyrä vaan pikemminkin spiraali, joka nousee joka kierroksella hieman korkeammalle. Uutiset venäläisistä raiskaajista ja murhaajista Ukrainassa osoittavat, että ihmisluonteen pahimmat puolet eivät ole kadonneet minnekään.
Olemme kuitenkin edistyneet: parhaimmat puolemme pääsevät yhä useammin ja yhä selkeämmin voitolle.
Suomalainen ruma kuin synti
Dijon-sinappi ei liene ihan suurimpia saavutuksiamme, mutta sekin kelpaa yhdeksi vaatimattomaksi muistutukseksi. Sinapilla ei tee paljoakaan ilman lihaa tai makkaraa, ja niitä ei Suomessa niin vain löytynyt kolmesataa vuotta sitten. Nälkään ja tauteihin kuoltiin tasaista tahtia, jos sota ei ehtinyt ensin.
Vuonna 1747 vastasyntyneen poikavauvan elinajanodote oli hieman yli kolmekymmentä vuotta. Vasta viimeisten suurten nälkävuosien jälkeen alkoi eliniän kasvu kohti nykyisiä lukemia. Ja kohti kolmen miljoonan sinappikilon popsimista vuosittain.
Ja onhan tässä muutenkin kehitytty. Sopivia linnoituspaikkoja etsiessään Ehrensvärd kierteli ympäri Suomea. Kirjassaan Matka Suomessa 1747 hän totesi asukkaiden olevan laiskoja ja välinpitämättömiä, ja olivatpa vielä ”rumat kuin synti, varsinkin naiset”.
Yhdeksi syyksi alkuasukkaiden etovuuteen hän arveli savupirttejä, joiden loputtoman savun ansiosta kauniit lapset ”tulevat ruskeiksi ja rumiksi iän karttuessa, niin että eukot näyttävät peikoilta”.
Kaksisataa vuotta myöhemmin Armi Kuusela valittiin maailmankaikkeuden kauneimmaksi naiseksi.
Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi vuonna 1952. © U.A Saarinen / OM-Arkisto
Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit tästä!