Esko Valtaoja: Kasvavan puun kaataminen ja polttaminen on ympäristörikos - tuplana
Koko kroppaa särkee, ja sormet tuskin suostuvat koukistumaan saunakaljan ympärille. Olen harrastanut Korvanniemen mökillä koko viikon ympäristörikollisuutta, ja tunnen sen nyt veltossa kropassani.
Metsuri kaatoi ja katkoi tiheäksi kasvaneelta tontilta kolme vankkaa koivua ja vielä rantahaavan, jonka kannon halkaisija oli seitsemänkymmentä senttiä. Koivut klapittuivat sutjakasti, mutta haapa ei tahdo haljeta edes kiilojen ja lekan avulla. On kuin moukaroisi peruskalliota.
Hakatessa on ollut aikaa pohtia ympäristöasioita, ja kuinka luontoajattelu aina joskus vie meidät täysin hakoteille. Mikäpä sen lutuisampaa ja ympäristöystävällisempää kuin mökin ja saunan lämmitys koivuklapeilla? Näinhän esimerkiksi Suomen Luonto -lehti valisti muutama vuosi sitten: puu-uunin hankkiminen sähkölämmitteiselle mökille on todellinen ekoteko.
Vaan kun ei ole. Terveen puun kaatamista, kuivattamista ja polttamista pahempaa ympäristörikosta on vaikea keksiä. Jopa öljylämmityskin jää siinä toiseksi, ainakin lyhyellä tähtäimellä mitattuna. Ja tappavan vaaralliset pienhiukkaset vielä päälle.
Suuri puu sitoo itseensä tonnin hiilidioksidia, ja siellä se pysyy kunnes puu lahoaa tai se poltetaan takassa. Jos aikanaan tilalle kasvaa toinen samanlainen puu, se imaisee taas ilmakehästä pois saman määrän, mutta vasta vuosikymmenien kuluttua. Ja meillä ei ole vuosikymmeniä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.
Kasvavan puun kaato ja polttaminen on siis oikeastaan tuplarikos: siinä sekä poistetaan hiilinielu että päästetään hiilidioksidia ilmakehään. Kun mökkipuumme on poltettu, olen tehnyt syntiä useamman hiilitonnin edestä. Sitä ei noin vain kuitata lentomatkoja tai juuston syöntiä vähentämällä.
No, haavan kohdalla omatuntoni on puhdas. Se oli niin huonokuntoinen, että olisi seuraavassa syysmyrskyssä voinut rysähtää mökin päälle, kuten naapuripuu jo vuosia sitten yritti tehdä. Mutta ne koivut, ne koivut…
Tutkijat ovat alkaneet varoitella yhä jyrkkäsanaisemmin Suomen biotaloussuunnitelmista, ja todennäköisesti Euroopan unionikin tulee vielä torppaamaan osan hallituksen haaveista. Metsää kun pitäisi kasvattaa lisää eikä hakata lisää. Jos Suomi haluaa olla ekologinen edelläkävijä, niin pannaan sellunkeiton sijaan metsät pakettiin ja aletaan maksaa omistajille hiilinielujen viljelemisestä, kuten äskettäin on ehdotettu.
Toinen hyvä tapa on säilyttää kaadettu puu mahdollisimman pitkään. Suomen vanhat puukirkot antavat tässä oivaa mallia: siellä ne hirret pysyvät, eivätkä päästä pahoja hiilareita ilmakehään.