Selvästikin olemme kosmisen geenimuokkauksen tulosta, tai alienien ja apinoiden ristisiitoksia.
Teksti:
Esko Valtaoja

Terveisiä mummolasta! Olen Tansaniassa Nenäpäivä-videoita tekemässä, ja tänään ajoimme Olduvain laakson poikki. Täältä paleontologit Louis ja Mary Leakey löysivät vuosien uurastuksen jälkeen ensimmäisen omaan Homo-sukuumme kuuluvan fossiilin, Homo habiliksen.

Olduvaista alkoi matkamme maailman valtiaiksi. Vähän karuilta näyttivät sukukunnaat, mutta kaksi miljoonaa vuotta sitten ilmasto oli erilainen.

Samoihin aikohin Afrikassa hiippaili joukko serkkujamme, jotka yksi toisensa jälkeen kuolivat sukupuuttoon. Kenties Homo habiliksen pelasti samalta kohtalolta pelkkä sattuma, mutta voi myös olla, että sen ylivertaisen terävät hoksottimet auttoivat selviämisessä.

Esivanhempamme olivat todellisia älyn jättiläisiä, paljon simpansseja fiksumpia. He osasivat tehdä yksinkertaisia kivityökaluja, joilla irroittivat lihaa löytämistään haaskoista, ja kenties he jopa metsästivät. He eivät olleet vielä kivunneet ravintoketjun huipulle, koskapa habilis-pihvi näyttää olleen sapelihammaskissojen arkiruokaa.

Äly on kovin outo ilmiö maailmassa. Olemme niin tottuneet henkisiin kykyihimme, että pidämme niitä itsestään selvinä. Luomakunnan kruunu, mitäs muutakaan? Kun lanttu leikkaa niin hommat sujuvat.

Tuoreimman arvion mukaan maapallolta löytyy 8,6 miljoonaa erilaista kehittyneempää elämänmuotoa. Sukupuuttoon kuolleita lajeja on ainakin satakertaisesti. Miljardien vuosien aikana vain yksi ainoa laji on satsannut tosissaan aivoihinsa muiden keinojen sijaan. Jos äly todella on niin kova juttu, niin miksi luomakunnan mensajengiin ei ole ollut lainkaan tunkua?

Nollassa tai tuhannessa älykkäässä lajissa ei olisi mitään kummaa. Yhdessä ainokaisessa on.

Eipä kumma, että Däniken-tyyliset ”jumalat tulivat tähdistä”-tarinat ovat niin suosittuja. Selvästikin olemme kosmisen geenimuokkauksen tulosta, tai alienien ja apinoiden ristisiitoksia. Vai menikö se sittenkin niin, että Jumala puhalsi tomuun hengen?

No, homman hitaudesta päätellen kyse oli normaalista evoluutiosta. Sukukuntamme äly kehittyi verkkaan, eivätkä edes ensimmäiset Homo sapiensit tuolla vähän pohjoisempana Etiopiassa vielä harrastaneet mitään korkeakulttuuria kuten kallioseiniin maalaamista. Sen aika tuli vasta satatuhatta vuotta sitten.

Onko maapallon elämän historian opetus siinä, että älyn ilmestyminen on hyvin, hyvin harvinaista, lähes mahdoton sattuma? Sitä suurempi syy meillä on arvostaa kykyjämme ja kaikkea, mitä olemme saaneet aikaan. Ja sitä suurempi syy meillä on myös tuntea vastuuta muusta luonnosta, valtiaita kun ollaan.

X