Teksti:
Esko Valtaoja

”Mutta Esko, kai sinulla jokin ammattikin on? Ethän sinä siellä yliopistolla koko ikääsi voi olla!”

 

Hilma-mummo jaksoi olla huolestunut toimeentulostani. Hän kyllä ymmärsi yliopiston merkityksen ja oli Heikki-miehensä kanssa aikoinaan osallistunut kansalaiskeräykseenkin Turun yliopiston perustamiseksi, mutta perustutkimus ei kerta kaikkiaan vastannut hänen käsitystään aidosta työstä. Tähtiin tuijottelemalla näki varmaan ihmeellisiä Luojan töitä, mutta ei se oikeaa työtä ollut.

 

Yhä harvempi meistä tekee sitä, mitä 1800-luvun puolella syntynyt isoäitini piti oikeana työnä. Meitä riittää tähtitieteilijöistä tositeeveetähtiin ja käsitetaiteilijoista enkelihierojiin. Ja teemme myös yhä vähemmän työtä. Tilastokeskuksen mukaan työssäkäyvien keskimääräinen vuotuinen työaika on pudonnut viidessäkymmenessä vuodessa 2 080 tunnista 1 640 tuntiin.

 

Emme myöskään lähde Kalle Päätalon tavoin savottaan ja tukinuittoon jo kolmetoistavuotiaina. Eikä enää kahdeksan ihmistä kymmenestä uurasta heinänteossa, kuten oli laita vielä vanhojen Suomi-filmien aikaan. Ne kaksi puuttuvaa olivat tietysti Tauno Palo ja Ansa Ikonen, jotka olivat livahtaneet heinälatoon.

 

Suon, kuokan ja Jussin perintöä pitää Suomessa yllä enää satatuhatta ihmistä, jotka työskentelevät alkutuotannossa, ruoan ja raaka-aineiden hankinnassa. Töistä rehellisintä, kenties, mutta eipä siihen enää montaa tarvita. Yksi mies ja Zetori tai Ponsse hoitaa viidenkymmenen hommat.

 

Suomessa on aloitettu maailmanlaajuista huomiota saanut perustulokokeilu. ”Tyhjänteosta pitäisi vielä maksaakin!” kauhistelee moni, ja epäilemättä mummoni olisi myös puistellut päätään. Toiset taas ihmettelevät, miksi meillä ei jo ole jokaisen perusoikeuksiin kuuluvaa kansalaispalkkaa.

 

Teollisesta vallankumouksesta lähtien koneet ovat vähitellen vapauttaneet meidät loputtomasta raadannasta. Ennen ”työ” tarkoitti nimen omaan lihasvoiman käyttöä, nyt yhä harvemman muskelit rasittuvat työnteosta. Ajan mittaan pääkin alkaa päästä helpommalla, kun koneet muuttuvat yhä älykkäämmiksi.

 

”Money for nothing”, kuten Dire Straits lauloi aikanaan. Rahaa työtä tekemättä kaikille, jos ja kun meillä kehittyvän teknologian myötä alkaa olla varaa siihen. Ulosmitataan vaurauttamme aineellisen hyvän lisäksi myös vapautena käyttää aikansa miten haluaa.

 

Kyllä työhön aina tekijöitä riittää; lottovoittajatkin yleensä jatkavat työssään. Työtä vain pitää saada tehdä huvista eikä pakosta. Ja olihan jo muinaisilla roomalaisilla oma perustulonsa: ilmainen leipä ja sirkushuvit.

X