Esko Valtaoja ajan muutoksista ja uhista: ”Ilman muutosta ei ole myöskään mahdollisuutta, ei pienintäkään toivoa uudesta ja paremmasta auringon alla”
Esko Valtaoja pohtii muuttuvan maailman kiihtyvää menoa: ”Eipä kumma että aina välillä kätemme hamuaa hätäjarrun kahvaa.”
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
”Turhuuksien turhuus”, sanoi Saarnaaja. ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleenkin. Ei ole mitään uutta auringon alla.” Ei ole siis mitään hyötyä ihmisen vaivannäöstäkään.
Isä oli hämäläinen peruspakana, joka ei Raamatusta juuri piitannut. Koulun rehtorina hän joutui kuitenkin pitämään aamuhartauksia. Synkkämielisyyteen taipuvaisena luonteena hän valitsi tekstinsä aina joko Saarnaajalta tai apokryfikirjojen Jeesus Siirakilta. Turha haikailla muutoksen perään, ainakaan parempaan päin menevän, samaa rinkiä tässä aina vain kierretään.
Hupaisaa kyllä, Saarnaaja oli aivan oikeassa – mutta vain omana aikanaan, väitetysti kolme tuhatta vuotta sitten. Maailma kyllä muuttui, mutta sattumanvaraisesti, edes ja taas, aivan sen mukaan kuka sattui voittamaan taistelun tai mikä tauti tai muu vitsaus iski seuraavaksi. Mitään varsinaista kehitystä ei tapahtunut, ei ainakaan yhden ihmisiän puitteissa.
Isä saattoi opettaa kasvavaa poikaansa ja äiti tytärtään, molemmat varmoina siitä että elämä jatkuisi samanlaisena kuin aina ennenkin.
Kunnes sitten vuosituhansien jälkeen kaikki yllättäen muuttui.
Kehittyneisyysindeksi kertoo maailman muutoksesta
Englantilainen historioitsija Ian Morris on arvioinut maailman muutosnopeutta laatimansa yhteiskuntien kehittyneisyysindeksin avulla. Tuo indeksi mittaa esimerkiksi sellaisia asioita kuin eri aikoina käytettävissä olleen tiedon tai energian määrää.
Maailma alkoi muuttua maanviljelyksen keksimisestä, mutta tavattoman hitaasti. Tuo kaikkien innovaatioiden äiti levisi Lähi-idästä Eurooppaan etanaakin hitaammin, keskimäärin alle kilometrin vuodessa. (Etanoiden nopeusennätys on yli kaksi millimetriä sekunnissa, mikä vauhti jättää kivikauden pellonraivaajat seisomaan saveen.)
Morrisin arvioiden mukaan kehittyneisyysindeksi kasvoi puolen pisteen verran sadassa vuodessa kuningas Salomonin oletettuina loistoaikoina. Eipä todellakaan tullut mitään uutta auringon alle.
Kun Saarnaajan kirja lopulta pari vuosisataa ennen ajanlaskun alkua kirjoitettiin muistiin, kiidettiin jo kolmen pisteen edistysvauhtia vuosisadassa. Entäpä 1900–2000? Morrisin mukaan muutos oli 730 pistettä, eli vuodessa elämämme ja maailmamme muuttuu enemmän kuin Jeesuksen aikoina vuosisadassa.
Muutoksen kiihtymisen voi todeta ilman pistelaskuakin. Tuhannen vuoden aikaloikka Kalevalan sankarilaulujen mailta Impivaaran elämään on paljon pienempi kuin Jukolan veljeksistä meihin. Eipä kumma että aina välillä kätemme hamuaa hätäjarrun kahvaa.
Toivo uudesta ja paremmasta auringon alla
Elämämme päivät eivät enää kulje rauhaisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistu sitten rauhaisesti alas illan lepoon, ja hyvä niin. Vaikka muutokseen liittyy aina myös uhka, ilman muutosta ei ole myöskään mahdollisuutta, ei pienintäkään toivoa uudesta ja paremmasta auringon alla, ei edes monen tuhannen kultaisen auringon kiertäessä.