”Mielialamme riippuu siitä, paljonko meistä löytyy paskanmarjoja”, Esko Valtaoja muistuttaa elämän vastavuoroisuudesta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Esko Valtaoja
Esko Valtaoja on Seuran kolumnisti. © Tommi Tuomi / Otavamedia
"Bakteeriemme vaikutusta elintoimintoihimme on tutkittu jo pitkään. Vasta nyt on saatu tieteellistä näyttöä siitä, että alivuokralaisemme vaikuttavat kropan lisäksi myös aivoihimme ja tunteisiimme", Esko Valtaoja kirjoittaa Seuran kolumnissa.

Kaikkihan me tiedämme olemassaolon taistelun. Elämä on verisiä kynsiä ja raateluhampaita. Luonnonvalinta pitää huolen siitä, että heikot sortuvat elon tiellä, vahva sen kun porskuttaa. Nopeat syövät hitaat.

Näinhän viimeistään Charles Darwin evoluutioteorioineen osoitti jo 160 vuotta sitten. Luonto, ja siksi ihmisen elämäkin, on kaikkien sotaa kaikkia vastaan.

Vaan kun asiat ovat aivan päinvastoin. Jokainen eliö, bakteereista rhododendroneihin ja ihmisiin on osa elämän suurta verkostoa, jossa täytyy osata niin ottaa kuin antaakin.

Siksi parhaiten eivät suinkaan pärjää vahvimmin aseistetut, vaan sopeutumis- ja yhteistyökykyisimmät – a ivan kuten Darwin oivalsi ja sanoi.

Huonosti käy ilveksille, jos jäniksiä ja muita saaliseläimiä ei ole tarjolla. Mutta huonosti käy myös citykaneille, jos saalistajia ei ole tarjolla: kanta kasvaa liian suureksi, ruoka loppuu, taudit iskevät, ja romahdus seuraa. Ilvesten ja jänisten lukumäärä kasvaa ja vähenee täysin toisistaan riippuvassa, hämmästyttävän säännöllisessä tahdissa, kuten jo kohta kaksisataa vuotta jatkuneet riistalaskennat osoittavat. Paha peto saalistamassa viatonta pupuparkaa? Ei, vaan kaunis esimerkki luonnon yhteistyöverkostosta.

Yksi elämän verkosto, jonka olemassaolon helposti unohdamme, on oma bakteeristomme. Me olemme miljardeille ja taas miljardeille ruumiimme mikrobeille vain oiva kasvualusta ja ravinnontuottaja. Mutta mitä ne antavat meille? 15

Bakteeriemme vaikutusta elintoimintoihimme on tutkittu jo pitkään. Moni popsii pillereitä tai hapatettuja ruokia, joiden luvataan ylläpitävän ja tasapainoittavan mikrobikantaamme ja sitä kautta ruoansulatusta ja yleensäkin vatsamme hyvinvointia. Mutta vasta nyt on saatu tieteellistä näyttöä siitä, että alivuokralaisemme vaikuttavat kropan lisäksi myös aivoihimme ja tunteisiimme.

Belgian Flaamilainen Suolistoflooraprojekti (ihan totta!) julkaisi helmikuussa tulokset suuresta vertailusta yli tuhannen ihmisen mikrobikantojen, itse arvioidun elämänlaadun ja lääkärin toteaman masentuneisuuden välillä.

Yksi selkeä tulos löytyi: masentuneilla ihmisillä on vähemmän Coprococcus- ja Dialister-bakteereja. Tutkijat arvelevat, että ne kenties maksavat vuokransa tuottamalla aivoillemme serotoniinin ja dopamiinin tapaisia mielihyväkemikaaleja.

Coprococcus on muuten saanut tieteellisen nimensä kreikankielen sanoista kopros, uloste, ja kokkos, marja. Mielialamme siis riippuu siitä, paljonko meistä löytyy paskanmarjoja.

X