Nyt syöksyy sukkula Venukseen – Tutkijat löysivät fosfiinia Venuksen ilmakehästä, mutta mihin löytö johtaa?
”Jos noin vihamielisistä olosuhteista todella löydettäisiin elämää, voisimme olla melko varmoja siitä, että koko maailmankaikkeus pursuaa sitä; että elämä on vain yksi kosmoksen haukotuttavan tavallisista rutiineista”, Esko Valtaoja kirjoittaa.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
”Esko-äiji on televisiossa! Miten tuo Esko-äiji muuttui TUONNE?” Kolmivuotiaan Penni-tyttösen maailma järkkyi täysin, kun hän näki äijinsä kommentoimassa uutisia Venuksesta.
Venus on aina ollut hyljeksitty planeetta. Niin tieteiskirjallisuus kuin tutkijatkin ovat enimmäkseen unohtaneet sen olemassaolon. Venuksen pintaa peitti paksu pilvikerros, jonka läpi ei voinut nähdä.
Kenties siellä oli valtameriä, kenties höyryäviä viidakoita hirmuliskoineen, mutta kun ei ollut tietoa niin antaa olla.
Paremmin Kalle-Kustaa Korkista ja Pekka Lipposestaan tunnettu jännityskirjailija Outsider, Aarne Haapakoski, tosin laittoi Atorox-robottinsa seikkailemaan Venuksessakin jo vuonna 1947.
Tuon kirjan takakannen teksti virkistää lapsuuden muistikuviani: ”Venus, sinipunertavan hämärän ja vaarallisten, kauniiden amatsoonien salaperäinen maa…”
Kansikuvan perusteella amatsoonit näyttivät Rita Hayworthilta, mikä ei voinut olla ihan paha juttu.
Tulikuuma rikintuoksuinen helvetti
Venuksesta saapui myös ”professori” George Adamskin avaruusvieras Orthon, johon saimme tutustua Lentävät lautaset -kirjassa 1950-luvulla.
Orthon oli humanoidi, jolla oli pitkät vaaleat hiukset ja punertavan ruskeat kengät, ”mutta hänen housunsa olivat erilaiset kuin minulla”, kertoi professori-kirjailija Adamski.
Housujen erilaisuus johtui epäilemättä siitä – kuten avaruusluotaimet seuraavalla vuosikymmenellä totesivat – että Venuksen pinnan lämpötila on kuin kuumimmassa pizzauunissa, pyöreät 450 astetta. Se vaatii aika paljon housuiltakin.
Venuksen olosuhteet vastasivat hämmästyttävän hyvin keskiaikaisia kuvitelmia hämärästä, tulikuumasta, rikintuoksuisesta helvetistä.
Eipä kumma, että sinne eivät enää halunneet matkata muut kuin ihana Kikka sukkuloineen. Mars, mahdollinen elämän tyyssija, oli sentään jotain aivan muuta.
Venuksen ilmakehästä löytyi fosfiinia
Mutta nyt tutkijat ovat siis löytäneet jotain Venuksen ilmakehästä, korkeudelta jossa niin lämpötila kuin painekin ovat ihan siedettäviä.
Ei elämää, ei edes merkkejä elämästä, vaan jotain, joka periaatteessa voisi olla merkki elämästä. Fosfiinia, jota syntyy vain työllä ja vaivalla tehtaissamme – tai eräiden mikrobien kautta.
Nyt epäilemättä alkavat sukkulat syöksyä Venukseenkin.
Jos noin vihamielisistä olosuhteista todella löydettäisiin elämää, voisimme olla melko varmoja siitä, että koko maailmankaikkeus pursuaa sitä; että elämä on vain yksi kosmoksen haukotuttavan tavallisista rutiineista.
Silloin emme olisi enää yksin. Voisimme katsella yötaivaalle tietäen, että jossain tuolla toiset ajattelevat olennot katselevat omaa tähtitaivastaan ja yhtä siellä loistavaa tähteä nimeltään Aurinko.
Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit tästä.
Aarne Haapakoski oli työtä pelkäämätön. Hän teki ahkerasti reportaaseja ja jatkokertomuksia lehtiin sekä kirjoitti kymmeniä kirjoja. © Lehtikuva