Teksti:
Esko Valtaoja

On muodikasta sanoa, että elämme totuuden jälkeistä aikaa. Aikaa, jona minun vaihtoehtoiset faktani ovat ihan yhtä hyviä, todennäköisesti parempia kuin sinun faktasi. Donald Trump on tietysti näyttämässä tässä mallia, mutta eivät monet omista poliitikoistamme tai kunnallisvaaliehdokkaistamme välttämättä kovin kauas jälkeen jää.

 

Olen vastarannan kiiski. Emme elä totuuden, vaan valheen jälkeistä aikaa. Jälleen kerran päivän huuto ja häly estävät meitä huomaamasta, mitä todella on tekeillä. Varmastikaan emme arvosta totuutta kylliksi, mutta ainakin sitä on nyt saatavilla, toisin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.

 

Kasvoin viisikymmentäluvun Kemissä. Isä oli lehtimies ja opettaja, ja meillä oli siksi tietoa tarjolla enemmän kuin useimmissa kodeissa: kokonaista kaksi päivälehteä, Pohjolan Sanomat ja Uusi Suomi, ja kaksi seinää peittävä kirjasto. Niin, ja radio, josta kuului tasan yksi kanava. Jos niistä ei löytynyt tarvittavaa tietoa, niin ei muuta kuin polkupyörän selkään ja Syväkankaan sivukirjastoon.

 

Lapsuuteni Suomessa tieto oli harvinaista herkkua, koska sitä oli köyhässä maassa niin vähän tarjolla. On helppo elää yhden totuuden tai yhden valheen maailmassa, jos on vain yksi tietolähde. Puoluelehtien katoaminen on sekin osoitus siitä, että aatteellisesti, uskonnollisesti tai ideologisesti värittyneiden uutisten sijaan me haluamme nykyisin uutisia, jotka ovat totta.

 

Tieto on aina ollut valtaa, ja siksi tieto on aina myös ollut vallanpitäjien tarkasti kontrolloimaa. Sitä yritetään edelleenkin joissain maissa, joko sensuurin kautta tai väittämällä mediaa valemediaksi, mutta teknologian kehityksen ansiosta tietoa ei voi enää padota. Pari näppäystä, ja olen netissä keskellä ihmiskunnan kaikkea tietoa, julkkisuutisista Kantin koottuihin filosofointeihin.

 

George Orwellin Isoveli yrittää kyllä edelleenkin valvoa meitä ja kontrolloida ajatuksiamme, mutta Pikkuveli kännykkävideoineen, twiitteineen, blogeineen ja netteineen on häntä paljon mahtavampi.

 

Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa totuus, tai ainakin tosiasiat, ovat kaikkien saatavilla – mahtava saavutus, joka helposti unohtuu, koska olemme alkaneet pitää sitä niin itsestään selvänä.

 

Valheen jälkeisenä aikana tiedon haaste on nyt uusi ja erilainen. Miten erottaa bittivirran anarkian joukosta se olennainen ja todellista, punnittua tietoa sisältävä? Eivät edes ”vaihtoehtoisiin faktoihin” uskovat todellisuudessa halua uskoa valheisiin. Totuus ei vain tahdo löytää heitä, eivätkä he osaa itse etsiä totuutta.

X