Jari Tervo: Tulevissa vaaleissa Niinistöä ei valita ensimmäisellä kierroksella

Missä olisimmekaan ilman presidentti Mauno Koivistoa. Vuonna 2023 arvovaltainen kansalaisvaltuuskunta olisi kyselemässä 75-vuotiaalta tasavallan presidentiltä Sauli Niinistöltä, voisiko tämä mitenkään jatkaa virassaan. Kun kansainvälinen tilanne on mitä on ja Suomen etu vaatii.

Urho Kekkosen yli neljännesvuosisadan kestäneen presidenttikauden viisastamana Koivisto teki aloitteen peräkkäisten presidenttikausien rajaamisesta kahteen. Oveluuttaan Koivisto tarjosi puolueille karkin. Laki koskisi taannehtivasti myös häntä. Koivisto sai lakinsa, koska tasavallassa on aina riittämiin ihmisiä, jotka ovat olleet kuulevinaan kutsun korkeisiin tehtäviin.

Presidentin valtaa on riisuttu, mutta puitteet ovat säilyneet kuninkaallisina. Yhä moni kansalainen kuvittelee, että presidentti on pääministerin pomo. Näin ei ole. Presidentti ei myöskään ole politiikan yläpuolella, vaikka presidentit mielellään antavat näin ymmärtää. Miten olisikaan. Hän on poliitikko.

Viime keväästä lähtien on kuulunut kunnioittavasti lausua, että presidentti Sauli Niinistö valitaan heti ensimmäisellä kierroksella. Hän on siis saava yli puolet annetuista äänistä. Ikään kuin yhden kierroksen valinta olisi kansan lahja istuvalle presidentille. En usko enkä toivo näin käyvän.

Demokraattisessa yhteiskunnassa vaalit eivät ole yksimielisyyden riitti.

Vaaleissa pyritään valtaan. Jos vaalit ovat tiukat, se ei tarkoita sitä, että kansa olisi epäonnistunut. Ensi tammikuun vaaleissa ehdolla on kahdeksasta yhdeksään ehdokasta, eli seitsemästä kahdeksaan ei-Niinistöä. Heidän joukkoonsa kuuluvat vihreitten Haavisto, keskustan Vanhanen, persujen Huhtasaari, vasemmiston Kyllönen, Väyrysen Väyrynen, ruotsalaisten Torvalds, kristillisdemokraattien Essayah ja naisdemari, jota ei ole vielä valittu.

Uskon ei-Niinistöjen keräävän yhdessä yli puolet äänistä. Pari kuukautta ennen vuoden 2006 vaaleja istuvan presidentin Tarja Halosen kannatus huiteli 70 prosentissa. Kannattajat ottivat tavoitteekseen ehdokkaansa valinnan ensimmäisellä kierroksella. Toisin kävi. Halosta kannatti ensimmäisellä kierroksella 43,6 prosenttia äänestäjistä.

Romahtiko Halosen kannatus parissa kuukaudessa? Ei oikeastaan. Mielipidetiedustelijalle on vain niin helppoa sanoa istuvan presidentin nimi, vaikka ei olisi asiaa lainkaan pohtinut. Yksinkertaiset lainalaisuudet vallitsevat. Mitä enemmän on ehdokkaita sitä vähemmän kerää ääniä jokainen ehdokas.

Onko meillä siis ensi talvena odotettavissa kahden kierroksen verran kansanvallan juhlaa? Ulko- ja turvallisuuspoliittiset valinnat ovat presidenttiyden kovaa ydintä. Ensi talven vaaleissa voimme valita etevimmän ehkä jopa yhdeksästä ehdokkaasta, joista kukaan ei kannata Suomen liittymistä Natoon.