Jari Tervo: Bingo oli marihuanaa 1970-luvun suomalaisille

ÄITINI tuli kotiin haltioissaan. Elettiin 1970-luvun alkua, ja televiosta tuli Prahan syntiset ihmiset -dekkarisarja.

ÄITI OLI KÄYNYT Rovaniemen työväentalolla bingoamassa ensimmäistä kertaa elämässään. Hän oli voittanut noin vain paketin kahvia ja vanutäkin.

Tuore bingovoittaja riisui ulsterinsa naulakkoon ja kantoi saaliin sohvalle. Hän ryhtyi todistelemaan miehelleen, meidän isällemme, bingon ihanuutta. Isän mielestä bingo oli samanlaista humpuukia kuin sanaristikot.

KÄVIN äitini ja isoäitini kanssa kaksi kertaa työväentalolla seuraamassa bingokansan kiihkoa. Peli oli uusi ja se levisi Suomen syrjäkylille humahtamalla.

Meitä oli toista sataa, ellei kaksisataa. Huopatossut ja villapuserot nostivat paitsi tunnelmaa myös hikeä otsalle. Ilmapiiri työ- väentalolla oli vähintään yhtä kiihkeä kuin seitsemänkymmentäluvun poliittisissa kokouksissa.

AINAKIN taistolaisten mielestä bingo täytti kansan sumuttamisen tunnusmerkit. Jos uskonto oli oopiumia kansalle, bingo ja Lauantaitanssit olivat varmaan marijuanaa. Silti Rovaniemen työväentalolla ei harkittu bingosta luopumista. Se tahkosi rahaa niin kommunistien kuin porvarien yhdistyksille ja urheilueuroille.

MIES pyöritti kammesta työväentalon lavalla isoa rumpua. Hän poimi pallon ja kuulutti mikrofoniin numeron. Bingoväki ruksasi kuponkejaan lyijykynällä. Vain Rovaniemen Palloseuran bingossa pelaamista oli koneellistettu.

KUN RIVI TÄYTTYI, pelaajan kuului huutaa: ”Bingo!” Onnekkaat voittajat palkittiin hiuskihartimilla, kahvimateilla, joulukinkuilla, sohvilla ja maljakoilla. Muutaman kerran illassa joku onneton sortui hermobingoon. Tarkastuksessa rivi paljastui täydelliseksi vain pelaajan mielikuvituksessa. Hermobingoilijalle kuului naureskella.

SEITSEMÄNKYMMENTÄLUVUN kiihkeinä vuosina Rovaniemellä bingottiin harva se ilta Valta-Bingossa, Rova-Bingossa, Lappi-Bingossa, RoPS-bingossa, Ounasvaaran Hiihtoseuran Bingossa ja Sotaveteraanien Bingossa. Tämä määrä saleja tarvittiin tyydyttämään vajaan kolmenkymmenentuhannen asukkaan pelikiimaa. Se oli kyltymätön.

MUTTA nyt pohjaa on kosketettu. Muutama viikko sitten lopetti toimintansa Helsingin viimeinen bingosali Puotinharjun ostoskeskuksessa. Ei vain enää kannata. Yli puolen miljoonan asukkaan kaupungissa ei tarvita yhtään salia. Myös bingo on siirtynyt nettiin. Siellä se on ihan eri peli kuin salissa.

LAISKASTI käsikirjoitettuihin amerikkalaisiin poliiisarjoihin kuuluu yksi varma klisee. Kun komisario lopulta saa yhdistettyä kaksi itsestäänselvää johtolankaa toisiinsa, hän huudahtaa: ”Bingo!” Pian tämä huudahdus pitää selittää nuorille katsojille.