Jari Tervo: Kesti kaksi vuotta ennen kuin huomasin, että rapussamme myydään huumeita
Poliisilta kesti yhtä kauan.
Ihmisten karttelua, niukkapuheisuutta, tunne-elämän latteutta, kykenemättömyyttä mielihyvään. Istutaan pitkiä aikoja hiljaa itsekseen omiin ajatuksiin vaipuneina.
Noin luulisi kuvailtavan tavallista suomalaista kerrostaloasujaa. Ei ihan. Nuo ovat skitsofreenikolle tyypillisiä oireita. Heitä taas tavalliset suomalaiset kerrostaloasujat eivät halua naapuriinsa. Niukkaa puhetta ja ajatuksiinsa vajoamista riittää omasta takaa.
Mielenterveyden keskusliiton teettämän tutkimuksen mukaan vielä skitsofreenikkojakin inhotumpia naapureita ovat narkomaanit, murhamiehet ja juopot. Tässä järjestyksessä.
Oletan kyselyyn vastanneitten erottaneen toisistaan narkomaanit ja huumekauppiaat. Jälkimmäisten elinkeino riippuu siitä, että he ovat hyviä naapureita, mikä Suomessa tarkoittaa huomaamatonta. Kun huolellisesti joka aamu jättää toivottamatta hyvää huomenta, lujan naapuruuden perusta on laskettu.
Minulta kesti kaksi vuotta ennen kuin huomasin espoolaisessa kerrostalossa, että rapussamme myydään huumeita. Poliisilta kesti yhtä kauan.
Poliiseja ei muuten halua naapurikseen neljä prosenttia kansalaisista eli valtakunnan tasolla yli kaksisataatuhatta ihmistä vierastaa heitä. En ole varma, mitä se paljastaa meistä suomalaisista.
Suomen kielen yleisimpiä sanoja on ei. Se herättää kysymyksiä. Kertooko se jotain suomalaisesta kansanluonteesta? Ei.
Prosentti kansalaisista vihaa avopareja naapureinaan. Siis viittäkymmentätuhatta ihmistä riepoo, kun naapurista kuuluu sängyn narinaa, vaan ei papin aamenta.
Kaksi prosenttia suomalaisista ei halua naapurikseen ihmisiä, jotka puhuvat eri kieltä. Aivan totta. Suomessa kuuluu puhua suomea. Senhän näkee jo maan nimestä. Kuten latinalaisessa Amerikassa kuuluu puhua latinaa, Yhdysvalloissa yhdysvaltoja ja Pohjois-Koreassa pohjoiskoreaa.
Naapurustokysely on paitsi surkuhupaisaa myös lohdullista luettavaa. Maahanmuuttajiin suhtaudutaan naapureina yhtä karsaasti kuin kymmenen vuotta sitten, mutta muita härmäläisnormeista poikkeamisia siedetään paremmin. Homoihin ja täkäläisestä ihonväristä poikkeaviin suhtaudutaan sivistyneemmin. Homoja inhosi naapureina kymmenen vuotta sitten kahdeksantoista prosenttia, nyt enää seitsemän. Värikkäitä ihmisiä kyylätään vähemmän.
Tässä on tietenkin kyse asenteista eikä ihmisistä. Asenteet ovat jäykkiä muuttumaan. Mutta sekään ei ole uutinen. Veijo Meri kirjoitti suomalaisten historiasta Maassa taivaan saranat -kirjan. Hän siteerasi sattuvan moton: ”Minun mielestän on mailma kamala hias.”
Näin kirjoitti Kaustisten Virkkalan talon heinäladon seinään puumerkkien ja vuosilukujen sekaan Mariia Juhanintytär 1850.