Jari Tervo: Kekkonen – ketku ja sutki, mutta mies isänmaan asialla

Jaa artikkeliTilaa Seura

Harvapa kehtaa Suomen itsenäisyyden sadantena juhlavuonna tähdentää, että Suomelle antoi itsenäisyyden Lenin, Venäjän vallankumouksen sielu. Pimeimpinä yya-vuosina oli kuitenkin valtioviisasta näin väittää.

 

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kävi tammikuussa 1959 naulauttamassa Leningradissa Leninin asuntomuseon seinään ”vaatimattoman muistotaulumme”. Taulu kunnioitti Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Lenin ojensi suomalaisille itsenäisyyden tunnustamista merkitsevän propuskan uudenvuodenaattona 1917. ”Leninin kädestä suomalainen valtuuskunta sai vastaanottaa itsenäisen Suomen tunnustuksen”, Kekkonen sanoi puheessaan. Hänen mielestään ”Suomen kansan mielissä säilyy ikuisiksi ajoiksi Leninin kädenojennus pientä kansaa kohtaan”.

 

Suomessa varsinkin porvarit sydämistyivät Kekkosen puheista. Nyt piti sitten kiittää jopa itsenäisyydestä venäläisiä, tätä Leniniä eritoten. Suomalaisten enemmistön mielestä itsenäisyys saatiin verta vuodattamalla. Suomalaiset tappelivat paitsi Venäjää myös toisiaan vastaan. Saksalaiset nousivat etelärannikolla maihin. Mannerheimin valkoinen armeija valtasi Tampereen. Näin enemmistön mielestä itsenäisyys saatiin. Ei bolshevikin kädestä.

 

Kekkonen piti puheensa yöpakkaskriisin lopettajaisissa Leningradissa. Kriisi syntyi siitä, että Neuvostoliitto tahtoi vaikuttaa itsenäisen Suomen hallituksen kokoonpanoon. Se ei hyväksynyt Fagerholmin hallitusta, jossa istui oikeistososialidemokraatteja. Neuvostoliitto sai lopulta tahtonsa läpi. Fagerholmin hallitus erosi. Fagerholm piti myöhemmin tapahtumaa häpeällisenä.

 

Yöpakkaskriisissä Suomen itsemääräämisoikeus oli koetteilla. Kun Kekkonen kiinnitytti muistotaulun Leninin asuntomuseon seinälle, hän halusi vahvistaa Suomen heikentynyttä asemaa. Hän teki sen ankkuroimalla Suomen itsenäisyyden Leniniin. Tämä oli vuonna 1959 ainoa henkilöpalvonnan kohde Neuvostoliitossa. Lenin oli pyhä ja erehtymätön.

 

Jos Kekkonen saisi neuvostojohdon hyväksymään, että Suomen itsenäisyys oli itse hänen korkeutensa Leninin nimenomainen tahto, silloin Suomen asema olisi jälleen vankemmalla pohjalla, muutaman kuukauden mittaisen kylmän kauden jälkeen.

 

Samassa itsenäisyyden tunnustamisasiakirjassa oli Leninin puumerkin lisäksi Stalinin ja Trotskin allekirjoitukset. Heihin ei kannattanut vedota. Stalin oli murhauttanut Trotskin ja Hrushstsev taas teloitti Stalinin kuolemanjälkeisen maineen.

 

Kekkonen tiesi hyvin vetelevänsä mutkia suoriksi Leniniä kiitellessään. Hän myös tunsi tasavallan presidentin toimenkuvan. Aamuisin pitää olla ketku ja iltaisin sutki, kun kulkee isänmaan asialla silloin, kun isänmaa on suuren kainalossa se pieni.

X