Koivisto, Mauno Henrik

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Seitsemän vuotta sitten minua jututettiin Akateemisessa kirjakaupassa vasta ilmestyneestä kirjastani. Haastattelun jälkeen kirjakaupan myyjä kertoi kaupan johtajan Nalle Nybergin ja presidentti Mauno Koiviston jutustelevan sivummalla. Halusinko liittyä seuraan?

Totta kai, vaikken uskonut herrojen kaipaavan näkemyksiäni. Puheltiin vartti niitä näitä. Presidentti vaikutti pirteältä ja hyväntuuliselta. Hänen sylinsä oli täynnä erikielisiä poliittisia muistelmakirjoja.

Jälkeenpäin tajusin, miksi tuolloinkin jo pitkälti yli kahdeksankymppinen presidentti oli vaivautunut Katajanokalta kirjakauppaan. Kanta-asiakasiltana kirjoja myytiin kahdenkymmenen prosentin alennuksella.

Koivisto elää niin kuin opettaa, säästäväisesti. Se on Suomessa hyve. Vielä mahtavampi plussa Koiviston henkilöhistoriassa oli taistelu rintamalla jatkosodassa.

* * *

Koivisto hoiti vielä presidentin virkaa kaksikymmentä vuotta sitten, kun hän täytti seitsemänkymmentä vuotta. Lamaa elettiin. Esko Ahon johtama pulahallitus tarjosi presidentille hänen merkkipäivänään lounaan. Presidentti nousi seisomaan ja kohotti lasiaan: ”Otetaan nyt malja isänmaalle.” Ministerit nyökyttelivät pöydän ääressä.
”Silloin kyllä täytyy nousta”, presidentti huomautti. Nolot ministerit kolistelivat ylös.

* * *

Mauno Koiviston lempieläin. Kuva: Kalle Tervo.

Mauno Koiviston lempieläin. Kuva: Kalle Tervo.

 

Koivisto on raskasairoisen ja vaikeatajuisen fundeeraajan maineessa.
Perimätiedon mukaan Suomen Pankin johtaja Harri Holkeri ei ymmärtänyt, mitä tasavallan presidentti vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeisessä keskustelussa oikein ajoi takaa. Koivisto nimitti Holkeria hallituksen muodostajaksi Holkerin sitä huomaamatta.
Koivisto on sekä soutanut että huovannut, mutta myös sivaltanut. Hän on myöntänyt pitävänsä englantilaistyyppisestä understatementistä, alakanttiin sanomisesta.
Ministeri Paavo Väyrynen ehdotti presidentti Koivistolle ulkomaanmatkalla erään hankkeen edistämistä. Koivisto vastasi paperilapulla: ”Meillä delegoidaan yleensä ylhäältä alaspäin.”

* * *

Koiviston presidenttivuosien suurin historiallinen mullistus oli Neuvostoliiton hajoaminen ja Baltian maiden itsenäistyminen. Koivisto suhtautui poliittisten mannerlaattojen ryskeeseen piinallisen varovaisesti.

Romahdusta Koivisto ei nähnyt ennalta, kuten ei moni muukaan. Lähimmäksi arvasi neuvostoliittolainen historioitsija, toisinajattelija Andrei Amalrik. Vuonna 1970 hän julkaisi kirjansa Pysyykö Neuvostoliitto hengissä vuoteen 1984? Pysyi se. Noutaja tuli seitsemää vuotta myöhemmin.

Pisimmälle tulevaisuuteen ulottuvan palveluksen isänmaalleen Koivisto teki purkamalla edeltäjänsä Urho Kekkosen valtarakenteet. Suomi parlamentarisoitui. Yli neljännesvuosisadan kestävät ruhtinaskaudet lopetettiin rajoittamalla saman presidentin peräkkäiset virkakaudet kahteen. Siitä kannattaa kiittää.

* * *

Mauno Henrik Koivisto on luonteeltaan vaatimaton, mutta oman arvonsa tunteva. Se on maailmalla harvinainen yhdistelmä, mutta sodat kolunneitten suomalaisten miesten keskuudessa yleinen.

Kohta yhdeksänkymmenen vuoden korkean iän saavuttava presidentti Koivisto joutuu merkkipäivänsä vuoksi varmasti kestämään jonkin verran ylimääräistä hössötystä. Lohdutan häntä tunnetun pohdiskelijan viisaudella: kyllä se siitä.

X