Jenni Haukio puhuu puhtaan ilman puolesta: ”Erityisen harmillisia ovat päiväkotien ja koulujen homeongelmat”
Maailman terveysjärjestö WHO:n tiedot parin vuoden takaa kertovat Suomen ilmanlaadun olevan kolmanneksi parasta koko maailmassa. Erityisesti Lapissa Pallaksen Sammaltunturilla voi hengittää maailman puhtainta ilmaa – Ilmatieteen laitoksen mittausaseman mukaan.
Vanhan sanonnan mukaan sellaista, joka on ”kuin ilmaa”, ei huomaa tai arvosta alkuunkaan. ”Ilma, jota hengitän” on puolestaan jotain elintärkeää. Molemmat täsmäävät omalla tavallaan siihen tosiasiaan, että suomalaisina saamme joka päivä nauttia poikkeuksellisen raittiista ilmanlaadusta. Asiaa pitää helposti itsestäänselvyytenä – ainakin ennen kuin tulee käyneeksi vaikkapa Kiinassa tai Intiassa, jossa ilmansaasteista kärsitään käytännössä päivittäin. Elintärkeys puolestaan syntyy siitä, että pienhiukkaset aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia muun muassa keuhkoahtaumataudin, keuhkosyövän ja sepelvaltimotaudin taustatekijöinä.
Ulko-oloissa saamme siis globaalisti arvioiden olla kiitollisia puhtaasta ilmasta, mutta sisätiloissa tilanne ei ole yhtä suotuisa. Sisäilmaongelmista saa jatkuvasti kuulla ja lukea niin mediasta kuin myös tutuilta. Erityisen harmillisia ovat päiväkotien ja koulujen homeongelmat. Arvelisin jokaisen tuntevan jonkun, jonka lapsen päiväkodissa tai koulussa on ollut ongelmia ilmanlaadussa. Näin omassakin tuttavapiirissäni. Toivottavasti tilanne tulevina vuosina kohenee.
Epämääräisten silmä-, iho- ja hengitystieoireiden taustalla voi hyvinkin olla sisäilmaongelma, mutta toisinaan käy niin, ettei oireista kärsivää välttämättä kuulla. Ilmanlaadun mittaaminen ei ole aivan yksiselitteistä. Voi käydä myös niin, ettei mitään epäilyttävää löydetä, mutta oireet silti jatkuvat. Tällainen tilanne on monella tapaa kuormittava omalle kohdalle osuessaan. Julkisuudessa esillä on ollut jopa tapauksia, joissa henkilöt ovat joutuneet muuttamaan ulkotiloihin voidakseen paremmin. En ole asiantuntija, mutta arvelen herkkyyden saada oireita vaihtelevan suuresti. Kaikki eivät samoissa tiloissa saa samoja vaivoja, toiset säästyvät kokonaan.
Puhtaan ilmanlaadun ohella Suomi on niitä harvoja paikkoja maailmassa, jossa voi löytää lähes täydellisen hiljaisten alueiden äärelle. Hiljaisia seutuja luonnossa ja maaseudulla on jopa merkitty maakuntakaavoihin – ja niitähän riittää. Hiljaisuutta löytyy jopa Uudeltamaalta kuten Sipoonkorvesta. Tällaisten paikkojen merkitys niin fyysiselle kuin myös psyykkiselle hyvinvoinnille voi olla merkittävä, kunhan osaamme niitä hyödyntää. Kun arjen kakofonia ja äänimaailmat väistämättä rasittavat mieltämme melkoisinkin volyymein, voi hetken hiljaisuus raittiissa ilmassa saada ihmeitä aikaan.