Talvi ei ole enää entisensä – Jenni Haukio: ”Se maailma, jonka tunsimme, on katoamassa peruuttamattomasti”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran kolumnisti Jenni Haukio.
Seuran kolumnisti Jenni Haukio. © Paula Kukkonen
”Talvien lämpenemisellä ja pahimmassa tapauksessa täydellisellä katoamisella on kauaskantoisia ja laajamittaisia seurannaisvaikutuksia koko elämänmuotoomme”, Jenni Haukio kirjoittaa.

Kuin pahaenteisenä ennakkokohtauksena maailmanlaajuiselle koronapandemialle jäi talvi 2019–2020 ainakin meiltä eteläisemmän Suomen asukeilta oikeastaan kokonaan väliin.

Kun ensilumi marraskuussa saapui, riennettiin innokkaimmissa lapsiperheissä välittömästi hakemaan kelkat kellareista.

Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun hauras lumipeite oli jo vuorokauden sisällä sulanut. Niinä harvoina päivinä, kun lunta saattoi sadella, pääsi lapsen kanssa rakentamaan pienenpienen lumiukon, menneisyyden lumirikkaista talvista etäisesti muistuttavan hahmon.

Niihin hetkiin sitä takertui – eikä sen enempää todennäköisesti ole luvassa tänäkään niin sanottuna talvena.

Talvi Kaisaniemessä

Talvi Kaisaniemessä. © Mustakallio Hannes/helsinkikuvia.fi

Talvi ei ole enää entisensä

Halusimmepa sitä tai emme, talvien lämpenemisellä ja pahimmassa tapauksessa täydellisellä katoamisella on kauaskantoisia ja laajamittaisia seurannaisvaikutuksia koko elämänmuotoomme.

Elinkeinorakenteet mullistuvat, kun lumeen, jäähän ja kylmään sidottu toiminta rajoittuu pysyvästi. Talviurheilulajien suosio kärsii ja osa lajeista vaipuu historiaan, kun olosuhteet eivät enää mahdollista harrastamista.

Kulttuuriperinnön merkittävä osa muuttuu elävästä museaaliseksi, kun uudet sukupolvet eivät enää omakohtaisesti tunnista sitä talvea, jonka ominaispiirteiden varassa on esimerkiksi sävelletty, kirjoitettu, maalattu tai luotu tapakulttuuria.

Joulu syntyy traditioista

Kalenterivuoden lopussa mielet virittyvät kohti joulua, jonka tuttu ja turvallinen symboliikka sädehtii läpi vuosikymmenten syvällä sisimmässämme, merkityksiä ja tunne-elämyksiä luoden. Joulu syntyy traditioista, mutta ilmastonmuutoksen myötä on osa perinteestäkin vaarassa näivettyä menneisyyden tunnusmerkiksi.

Äitimme ja isoäitimme lauloivat kenties meille valkeasta joulusta, hangista korkeista nietoksista, kylmistä paukkuvista pakkasista ja lämmöstä ryijyn alla, kun lunta tuiskuttaa.

Se tapahtuu meille, vielä meidän elinaikanamme.

Pienelle ihmiselle, joka ei ole koskaan näitä asioita nähnyt eikä kokenut, voi laulaessaan joutua melkoiseen selitysvastuuseen. Emmehän me vanhentuneita tietokirjojakaan lapsillemme lue.

Mennyt lokakuu oli Euroopassa koko mittaushistorian lämpimin ja maailmanlaajuisesti kolmanneksi lämpimin. Merenpinnat ovat ennätyskorkealla, arktisen alueen jääpeitteet pienenevät ja valtamerien vesi lämpenee. Grönlannin kolme suurinta jäätikköä ovat sulamassa ennustettua nopeammin ja vuotuinen globaali keskilämpötila on noussut noin 1,1 celsiusastetta esiteollisesta ajasta lähtien.

Se maailma, jonka tunsimme, on katoamassa peruuttamattomasti. Se ei ole asia, joka tapahtuu jossain muualla ja joillekin muille. Se tapahtuu meille, vielä meidän elinaikanamme – ellemme sitten yksilöinä ja kansakuntina ymmärrä tehdä jotain todella merkittävää, todella nopeasti.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä.

X