Jenni Haukio odottaa jo kesän kohtaamisia: ”Termit ”mökkeytyminen” ja ”erakoituminen” ovat tulleet harvinaisen läheisiksi harvinaisen monille”

Jenni Haukio ymmärtää, että jotkut ovat yhä huolissaan koronasta, toiset taas ovat kypsiä palaamaan normaaliin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Valtiotieteiden tohtori, runoilija ja tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio pohdiskelee Suomen ihmeitä ja ilmiöitä.

Jenni Haukio ymmärtää, että jotkut ovat yhä huolissaan koronasta, toiset taas ovat kypsiä palaamaan normaaliin.
Teksti:
Jenni Haukio

Koronapandemian alkamisesta tuli tänä keväänä kaksi vuotta, eikä tilanne ole vieläkään täysin normalisoitunut, vaikka rajoituksista ollaan jo suurimmaksi osaksi luovuttu. Jopa asiantuntijat tulkitsevat tämänhetkisen pandemiatilanteen tunnuslukuja toisistaan poikkeavin tavoin, ja siksi kansalaisen ei ole helppo muodostaa yksiselitteistä tilannekuvaa. Samalla kun jotkut jo elävät kuin koko virusta ei olisi enää olemassakaan, kantavat monet edelleen syvää huolta tulevasta.

Kaksijakoisuus asenteissa on hyvin ymmärrettävä. Kuten olemme oppineet, on virus muuntautumiskykyineen arvaamaton, eikä tulevaa ole millään muotoa helppo ennustaa. Etenkään kaikkein nuorimpien sekä kaikkein iäkkäämpien elämää ei kuitenkaan voi loputtomasti ”pitää tauolla”, ellei ole aivan välttämätön pakko.

Jonkinlainen tasapainottava asenne ylimitoitettujen pelkojen ja liiallisen huolettomuuden väliltä voisi olla juuri tähän aikaan sopiva valinta. Ainakin siitä lienee laaja yksimielisyys, että vastuullisuutta toivoisi harjoitettavan edelleen kaikissa viruksen leviämiselle otollisissa tilanteissa.

Johtopäätösten aika koronapandemian­ pysyvistä seurauksista ei ehkä ole vielä, mutta moni summaa silti jo omalta osaltaan kuluneita kahta vuotta. Minkäänlaisiin yleistyksiin ei ole syytä, koska jopa samojen alojen edustajilla ja samoissa elämäntilanteissa olevilla eri ihmisillä kokemukset voivat vaihdella merkittävästi. Yhtä yhtenäistä koronakokemusta ei ole, mutta jokaiseen meistä pandemia jättänee ainakin jonkinlaisen jäljen.

Kohtaamisia ihmisten parissa on jo ikävä

Keskustelin aiheesta jokin aika sitten kahden kampaamo- ja kauneusalan pienyrittäjän kanssa, ja heillä koronakokemukset olivat samansuuntaiset: merkittävä osa pitkäaikaisistakin vakioasiakkaista on ikävä kyllä jäänyt palaamatta. He ovat yksinkertaisesti ”kadonneet” eli asiakassuhteita on katkennut pysyvästi, mikä luonnollisesti herättää yrittäjissä suurta huolta.

Tässäkin ilmiössä on helppo ymmärtää molempia osapuolia. Kuluttajina ja asiakkaina sitä, mitä ilman oppi pakon edessä olemaan, ei enää välttämättä – ainakaan yhtä usein – koe enää tarvitsevansa. Liiketoiminnan näkökulmasta puolestaan soisi mahdollisimman nopeaa paluuta ”normaaliin”, jotta pandemia-ajan tappioita päästäisiin vihdoin paikkaamaan.

Vaikka koronakokemukset ovatkin siis erilaisia, on sentään jotain yhteistäkin – jokainen on vääjäämättä joutunut rajoittamaan sosiaalisia kontaktejaan. Termit ”mökkeytyminen” ja ”erakoituminen” ovat tulleet harvinaisen läheisiksi harvinaisen monille. Elämä on keskittynyt kotien neljien seinien sisälle, ydinperheisiin ja lähiyhteisöihin, joiden arvo on viimeistään tässä vaiheessa kristallisoitunut itse kullekin.

Innolla sitä kuitenkin odottaa jo kesää ja iloisia kohtaamisia avaran suvitaivaan alla, ihmisten parissa. Sinne on monella ollut iso ikävä.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä!

X