Jenni Haukio ottaa kantaa koirien hyvinvointiin: ”Koiran ulkonäön jalostaminen terveyden kustannuksella on aina väärin”
”Kun puhutaan koirista, voi oikeutetusti kysyä, kenellä on perimmäinen vastuu, jos vapaassa myynnissä on eläimiä, joilla on vakavia perinnöllisiä sairauksia”, Jenni Haukio kirjoittaa ja pohtii kolumnissaan koirien hyvinvointia.
Valtiotieteiden tohtori, runoilija ja tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio pohdiskelee Suomen ihmeitä ja ilmiöitä.
Viime aikoina on käyty kiivasta julkista keskustelua koiranjalostuksen ongelmista eli esimerkiksi siitä, kuinka tietynlaisten ulkoisten ominaisuuksien tavoittelussa on menty niin pitkälle, että koiran terveys kärsii. Osallistuin itsekin aiheen käsittelyyn Twitterissä, todeten, että koirien terveyden kustannuksella tapahtuva, ulkomuotopiirteisiin keskittyvä jalostus on yksiselitteisesti väärin.
Kun Luonnonvarakeskus (Luke) yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä Ruokaviraston kanssa syyskuun alussa julkaisi selvityksensä kärsimystä ja perinnöllisiä sairauksia aiheuttavasta koiranjalostuksesta, oli avattu keskustelu, joka on äärimmäisen tarpeellinen. Tilastokeskuksen (2018) mukaan Suomessa on jopa 700 000 koiraa ja yli 300 erilaista koirarotua.
Luken selvityksessä ehdotettiin esimerkiksi, että koiranjalostusta pitäisi karsia valvontakriteerein, eläinlääkärien ilmoitusvelvollisuutta lisätä sekä perustaa jalostuksen eettinen neuvottelukunta. Uudistusten tulisi tapahtua lainsäädäntöä kehittämällä eli lisäämällä eläinten uuden hyvinvointilain yhteyteen asetus, jossa valvonnasta määrättäisiin. Toivottavasti näin tulee myös tapahtumaan, uskon jokaisen vastuullisen koiranystävän toivovan.
Kenellä on perimmäinen vastuu?
Kun puhutaan koirista, voi oikeutetusti kysyä, kenellä on perimmäinen vastuu, jos vapaassa myynnissä on eläimiä, joilla on vakavia perinnöllisiä sairauksia. Onko vastuu lainsäätäjällä, Kennelliitolla, rotujärjestöillä, koirankasvattajilla vai koiranomistajilla? Keskustelussa olisi hyvä rakentavasti osallistaa kaikki edellä mainitut, käyttäen kunkin tahon erityistä osaamis- ja kokemuspohjaa koirien terveemmän tulevaisuuden edistämiseksi.
Julkisuudessa huomiota ovat erityisesti saaneet lyhytkalloiset rodut – aivan oikeutetusti. Omaankin perheeseemme kuuluu lyhytkalloinen koirayksilö, Lennu. Kun lähes 10 vuotta sitten hankimme koiran, terveystietoa oli saatavilla, mutta ei läheskään siinä laajuudessa ja sillä konkretian asteella mitä tänä päivänä. Onneksi tilanne on nyt toinen ja riippumatonta tietoa löytyy lukuisista eri lähteistä. Oma koiramme on meille lähtökohtaisesti persoona, yksilö, oman itsensä, ei niinkään edes lajinsa edustaja – ja juuri siksi suunnattoman rakas.
Fyysisesti terve koira ei aina valitettavasti merkitse hyvinvoivaa koiraa.
Valitettavasti terveysongelmat koskevat lukuisia muitakin eri rotuja kuin lyhytkalloisia ja vakavia terveyshaittoja on monenlaisia – myös sellaisia, jotka eivät koirasta ulospäin näy. Esimerkiksi Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan professori Hannes Lohen johtamassa koirien geenitutkimusryhmässä tutkitaan noin sataa eri sairautta kymmenissä eri roduissa.
Keskustelun velloessa ei tulisi unohtaa, että eläimen hyvinvointi on moniulotteinen käsite. Eläinterveydellä tarkoitetaan terveyttä fyysisessä mielessä eli vapautta sairauksista, mutta jo 1960-luvulta lähtien on tunnustettu niin sanottu ”viiden vapauden periaate”: eläimellä on oikeus vapauteen kivusta ja sairauksista – mutta myös vapauteen nälästä, janosta ja aliravitsemuksesta, epämukavuudesta, pelosta ja ahdistuksesta sekä oikeus vapauteen toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Fyysisesti terve koira ei aina valitettavasti merkitse hyvinvoivaa koiraa, mikäli edellä mainitut oikeudet eivät toteudu.
© Jorma Marstio/Otavamedia
Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä.