Jenni Haukio rohkaisee lukemaan Kalevalaa: ”Suomella on oma historiansa ja sankariaikansa”
”Kalevala voi olla vaikeaselkoinen ja hämmentävä myös aikuiselle – ja juuri tässä piilee olennainen osa sen viehätystä”, Jenni Haukio kirjoittaa Seuran kolumnissa.
Kalevala on Jenni Haukion lukusuositus suomalaisille.
Jos saisit ottaa autiolle saarelle mukaasi vain yhden teoksen, mikä se olisi? Kun tätä minulta syksyllä kysyttiin kirjallisuushenkisessä radiohaastattelussa, vastasin pakkaavani kapsäkkiini kansalliseepoksemme Kalevalan, itseoikeutetusti.
Todennäköisesti suurelle osalle kansaa ensikosketus Kalevalaan on syntynyt alakoulun äidinkielentunneilla, joilla tekstiä on luettu ääneen.
Itselleni näistä hetkistä on jäänyt mieleen eepoksen erityinen kieli, merkilliset, ihmetystä herättäneet sanat ja ilmaisut, tarinoiden jännittävyys, outouskin.
Valitettavasti juuri nämä varhaiset kokemukset Kalevalan äärellä ovat monelle jääneet myös viimeisiksi lajissaan.
Lukusessiot ovat tuntuneet puisevilta, koska teoksen sanoma on jäänyt lapselle vieraaksi eikä luetun merkitystä ole pohdittu lainkaan tai ei ainakaan lapsen näkökulmasta mielekkäällä tavalla.
Onneksi tänä päivänä Kalevalaan tutustumisen pedagogiikka on varmasti kehittyneempää kuin 1980-luvulla, jota itse muistelen.
”Kalevalan mysteerin selvitäminen voi olla koko elämänmittainen haaste”
Kalevala voi olla vaikeaselkoinen ja hämmentävä myös aikuiselle – ja juuri tässä piilee olennainen osa sen viehätystä. Kalevalan mysteerin omakohtainen selvittäminen, perinjuurin tapahtuva penkominen, voi olla koko elämänmittainen haaste.
Eepoksen osalta pätee sama dilemma kuin tiedon ja ikääntymisen suhteen – mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmän ymmärrät tietäväsi. Mitä enemmän luet Kalevalaa, sitä konkreettisemmin tiedostat sen kerroksellisuuden ja moniulotteisuuden. Juuri siksi Kalevala on sopiva valinta autiolle saarelle, ammennettavaa riittää loppumattomiin.
Kalevala juhlii vuonna 2020. Kansalliseepoksen ilmestymisestä tulee kuluneeksi 185 vuotta. © Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Ensi vuonna vietämme Kalevalan ilmestymisen 185-vuotisjuhlaa. Lönnrot päiväsi Kalevalan ensimmäisen painoksen Kajaanissa 28.2.1835 nimellä Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista.
1800-luvun alun Euroopassa oli käyty intohimoista eeposkeskustelua. Koettu, että jokaisella oikealla kansalla on muinaisuudessaan ollut menneisyyttä ja sankariaikaa kuvaava eepos, joka pirstoutuneena on säilynyt kansanrunoudessa.
Eeposta pidettiin kansan identiteetin perustana, jopa sen olemassaolon edellytyksenä. Niinpä Kalevala merkitsikin ilmestyessään suomenkielisen kulttuurin kansallista ja kansainvälistä läpimurtoa.
Aikalaisille Kalevala oli ennen kaikkea osoitus suomen kielen taiteellisesta ja korkeakulttuurisesta käyttövoimasta. Kalevala lujitti kollektiivista itsetuntoamme: oman eepoksen katsottiin todistavan, että Suomella on oma historiansa ja sankariaikansa.
Näin kansamme nousi lopullisesti eurooppalaisten tietoisuuteen. Tämä tärkeä ja koskettava historia on aina säkenöivänä mielessäni, kun uppoudun Kalevalan ihmeelliseen maailmaan.