Tänä päivänä osalle lapsista on epäselvää, mistä ruoka tulee.
Teksti:
Jenni Haukio

Tulevana lauantaina hulmuavat saloissa sinivalkoiset liput Suomen luonnon kunniaksi. Luonnon omaa juhlapäivää vietetään 29.8. jo kolmatta kertaa, Suomen luonnonsuojeluliiton ja ympäristökeskuksen, Metsähallituksen sekä Biologian ja Maantieteen opettajien yhteishankkeena.

 

Jukka Kuoppamäen rakastetun laulun sanoissa taivas on sininen, sinisyyttä heijastavat järvet, valkoiset ovat kesien yöt ja talvinen hanki, luja on graniitti, hiljaa kuiskailevat kuuset.

Ei ihme, että kappale on säilynyt ikivihreänä läpi vuosikymmenten. Vaikka sen sanat kertovat kaipuusta kotimaahan, ovat ne samalla rakkaudenosoitus harvinaislaatuisen monimuotoiselle, puhtaalle luonnollemme.

Sille, jolla on oma erityinen paikkansa niin monen suomalaisen sielunmaisemassa.

 

Suomi on saari, tavattiin ennen vanhaan sanoa. Merellistä ympäristöä ainakin riittää, sillä rantaviivan pituus on noin 46 000 km. Ja kuten jokainen jo ala-asteella tai kansakoulussa oppi, maamme pinta-alasta yli 70 prosenttia on metsää.

Järviä on lähes 200 000. Ja vielä: ihmisen lisäksi täällä elää yli 40 000 muuta eliölajia. Suomi siis elää luonnosta, kuten toinen vanha sanonta toteaa. Mutta elämmekö me sittenkään luonnossa?

 

Tänä päivänä osalle lapsista on epäselvää, mistä ruoka tulee. Että maito tulee lehmästä ja ettei lihapullia kasva marketin kylmätiskillä, vaan niidenkin raaka-aines on peräisin elävästä olennosta. Kun nyt vietetään Suomen luonnon päivää, voisi yksi ohjelmaehdotus lapsiperheille olla vaikkapa vierailu kotieläintilalle, jossa maidon ja lihan alkuperää voi omin pikku kätösin käydä rapsuttelemassa.

Kokemusta voi täydentää lukuhetkellä: Finlandia-palkitun tietokirjailija Elina Lappalaisen erinomaisessa Nakki lautasella -tietoteoksessa kerrotaan lapselle luonnikkaalla tavalla, mistä se ruoka oikein tuleekaan.

 

Kulunut kesä oli viileä, mutta elokuussa helteet vihdoin hellivät – vaikka pitkään näyttikin, että D-vitamiinipurkit pitäisi kaivaa kaapeista tavanomaista aikaisemmin. Oma luontokesäni sisälsi lukuisia upeita elämyksiä eläin- ja kasvikuntaamme havainnoidessa.

Kun näkee kolme pientä ketunpoikasta istumassa vieri vieressä rivissä kalliolouhikossa, kuonot kohti ilta-aurinkoa.

Kun seuraa joutsenenpoikasten kasvua hellyyttävistä pörröisistä palloista hontelonkauniiksi nuoriksi linnuiksi.

Kun saa nähdä lepakon liitelevän kuusenlatvasta toiseen alkuyön hämärässä, havahtuu ymmärtämään jotain arvokasta.

Jokaisen elämän ainutkertaisuuden.

Tervetuloa viettämään Suomen luonnon päivää! Lisätietoja: suomenluonnonpaiva.fi

X