Jenni Haukio: Suomen luonnon joululahjatoive

Marraskuinen sysipimeys, vettä vihmoo vaakatasossa, nurmikot kiiltelevät ja tuuli repii kaupunkipuiston lehtipuita. Kaukana katulampun kajossa ylittää kävelypolun arka olento – valkoinen metsäjänis, kuin kirkkaanpunainen huutomerkki valkoisella paperiarkilla. Talvettoman talven vihreydessä ja mustuudessa ei näin näkyvä yksilö kauaa kykene vihollisiltaan piiloutumaan.

Turhaan eivät maailman päättäjät kokoontuneet Pariisin ilmastokokoukseen neuvottelemaan uudesta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta, jolla päästöjä vuoden 2020 jälkeen vähennetään. Saastuttaessaan maapalloa on ihminen toiminut vastoin luonnonjärjestystä sellaisella nopeudella, johon kasvit ja eläimet eivät ole kyenneet sopeutumaan. Talviturkin merkitys on liittynyt eloonjäämiseen, nyt sen vaikutus voi muodostua päinvastaiseksi. Eläinparat.

Ja ihmisparat. Ilmastonmuutos on yksi ihmiskunnan tulevaisuuden vakavimmista ongelmista, tosiasia, jonka olemassaolosta ei kannata enää kiistellä.

Inhimillisesti katsoen on toki ymmärrettävää lohduttaa itseään luulottelemalla, että kysymys on vain lämpötilojen luontaisesta vaihtelusta. Että kyllä ne lumiset talvet, aurinkoiset kesät ja selkeästi toisistaan erottuvat neljä vuodenaikaa taas palaavat.

On helpompi olla ja jatkaa kulutusta entiseen malliin, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Ilmastonmuutos tosiasiana tuntuu kiusalliselta, turhauttavaltakin. Joltain niin isolta, että eihän sille yksittäinen pieni ihminen mitään voi.

Mennyt marraskuu oli Suomessa poikkeuksellisen lämmin. Kemiönsaaressa jopa koettiin mittaushistoriamme kaikkien aikojen korkein marraskuinen lämpötila, 14,3 astetta. Ja pitemmällä perspektiivillä; Suomen vuosikeskilämpötila on 1960-luvulta kohonnut noin 0,3 astetta vuosikymmenessä.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen eikä varsinkaan viimeinen kerta, jolloin näitä kyseenalaisia ennätyksiä rikotaan. Lauhat, vetiset ja vähälumiset talvet etenkin etelässä yleistyvät entisestään. Lumivalkoiset jänikset vihreissä, pimeissä puistoissa. Jos Suomen luonto saisi esittää joululahjatoiveen, kehottaisi se meitä jokaista pohtimaan omalta osaltamme, kuinka voisimme elää ilmastoystävällisemmin.

Tulevaisuuden päättäjät, tämän päivän lapset kasvavat ilmastotietoisemmiksi kuin yksikään aiempi sukupolvi heitä ennen. He suosivat joukkoliikennettä, kävelevät, pyöräilevät ja välttävät turhaa lentämistä sekä turhaa tavaroiden haalimista. He rakentavat matalaenergiataloja, syövät kasvispainotteista lähiruokaa ja kierrättävät vanhempiaan tehokkaammin.

Kaikkeen tähän on tutkimustietoa ja käytännön ohjeita runsaasti saatavilla – miksi emme siis itse toimisi samoin, jo tänään?