Jenni Haukio: Tottumus on väkevä voima, joka herkästi estää kehityksen
Kun siirrymme tottumuksen määrittelemien rajojen ulkopuolelle, joudumme tekemisiin myös kielteisten tunteiden kuten pelkojen ja epävarmuuden kanssa, Jenni Haukio kirjoittaa.
"Alkuvuosi on otollista aikaa itsetutkiskelulle. Vuosiluvun vaihtuessa syntyy illuusio uusista aluista ja mahdollisuuksista, vaikka yhtä hyvin voisimme muuttaa elämäntapojamme milloin tahansa", Jenni Haukio pohtii.
Suomen ensimmäinen itsenäinen vuosisata on nyt historiaa, ja merkkivuosi siirtyy kuvina muistoalbumien lehdille. Yhtä merkittävää valtiollista juhlavuotta emme enää elinaikanamme pääse todistamaan, lukuunottamatta kaikkein nuorimpia kansalaisia.
Jo 6–7-vuotiaana syntyy pysyviä muistoja kuten ensimmäisen koulupäivän kokemus, jonka itsekin yhä muistan kuin eilispäivän kirkkaudella.
On kiintoisaa pohtia, mitkä asiat Suomi100-tapahtumissa mukana olleet esikoululaiset ja alaluokkalaiset yli 100-vuotiaina tulevat muistamaan viettäessään maamme 200-vuotisjuhlaa vuonna 2117.
Ainakin muistijälkien synnylle oli tarjolla ainutkertaisia mahdollisuuksia kymmenissätuhansissa erilaisissa tapahtumissa. Itselleni vuoden parasta antia olivat kohtaamiset eri-ikäisten suomalaisten kanssa, kun puolisoni kanssa kiersimme maakuntia.
Tänä vuonna ajatuksissa ovat erityisesti vuoden 1918 traagiset tapahtumat. Puolustusvoimat sekä naapurimme Viro viettävät omia satavuotisiaan ja Topeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta. Muisteltavaa ja juhlistettavaa riittäisi eittämättä vuoden jokaiselle kuukaudelle, jos laaja-alaisemmin perehtyisi historian tapahtumiin.
Kalenterikuukausien vaihtelu on niin syvällä arjessamme, että harva tulee koskaan ajatelleeksi koko järjestelmän alkuperää. Sen juuret ovat kristillisessä maailmassa – gregoriaaninen kalenteri sai nimensä paavi Gregorius XIII:n mukaan vuonna 1582.
Vietettiinköhän vuonna 1982 gregoriaanisen kalenterin 400-vuotisjuhlia?
Olennaista on siirtyä ”epämukavuusalueelle”
Alkuvuosi on otollista aikaa itsetutkiskelulle. Vuosiluvun vaihtuessa syntyy illuusio uusista aluista ja mahdollisuuksista, vaikka yhtä hyvin voisimme muuttaa elämäntapojamme milloin tahansa. Silti moni ryhtyy nimenomaan tammikuussa vaikkapa sokerilakkoon, kokeilee kuukautta vegaanina tai ilman alkoholia.
Olennaista on, että niin sanotulle ”epämukavuusalueelle” tulee ylipäätään siirtyneeksi. Että on ryhtiä pyristellä irti siitä, mikä omissa tottumuksissa vaivaa ja häiritsee.
Tottumus on väkevä voima, joka herkästi estää kehityksen.
Uuden yrittäminen on aina haaste, johon tarttuminen vaatii voimavaroja. Kun siirrymme tottumuksen määrittelemien rajojen ulkopuolelle, joudumme tekemisiin myös kielteisten tunteiden kuten pelkojen ja epävarmuuden kanssa.
Miksi epämukavuusalueelle kuitenkin tulee hakeuduttua? Koska haluamme kehittyä ja mennä eteenpäin. Olipa kyseessä sitten kokonaisen kansakunnan seuraavat 100 vuotta tai yksilön unelma kasvusta ihmisenä, ei edistys yleensä ole mahdollista, ellei uskalleta avoimin mielin käydä kohti uutta ja ennen tuntematonta.
Silloinkin, kun se aluksi väistämättä tuntuu epämukavalta.
Lue myös: