Älä unohda esimerkin voimaa – Jenni Haukio: ”Lapsi kun matkii vanhempiensa puhetapoja sekä hyvässä että pahassa – olisikin tärkeää elää kuin opettaa”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Seuran kolumnisti Jenni Haukio.
Runoilija ja tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio pohdiskelee Suomen ihmeitä ja ilmiöitä. © Paula Kukkonen
Kasvavan lapsen tarkkailu sai Jenni Haukion miettimään puhetaidon merkitystä elämän kaikilla osa-alueilla.

Nykytutkimus on avartanut ihmisen käsitystä omasta asemastaan suhteessa muihin lajeihin – esimerkiksi ”toislajisen eläimen” käsite asettaa ihmisen klassisen uskon omasta ylivertaisuudestaan oikeisiin mittasuhteisiin.

Elollisen luonnon suuressa kokonaisuudessa olemme vain yksi laji muiden joukossa, vaikka olemmekin yhteisiä elinympäristöjä hyväksikäyttäneet yksinvaltiaan tavoin.

Erottavana tekijänä puhetaito

Eräs tällaisen tyrannin aseman mahdollistavista ihmisominaisuuksista on puhetaito, kielellinen kapasiteetti. Vaikka toislajistenkin kommunikaatiokyvyt voivat olla pitkälle kehittyneitä, ei muilla eläimillä ole puhetaitoa siinä merkityksessä, jollaisena me sen tunnemme.

Tieteessä ei vallitse yhtenäistä kuvaa siitä, milloin ihmislajin kyky puhua on syntynyt. Aiemmin puhutun kielen oletettiin kehittyneen noin 40 000 vuotta sitten, jolloin ihmiset ryhtyivät taiteilemaan kallioseinämiin maalauksia.

Sittemmin käsitykset ovat laventuneet viittaamaan paljon kauemmas esihistoriaan, arvioiden vaihdellessa jopa sadoilla tuhansilla vuosilla. Vaikka emme siis tiedä, milloin ihmislaji oppi puhumaan, tunnemme läpikotaisin esimerkiksi lapsen puhetaidon kehittymisen prosessin, jota on jännittävä seurata läheltä.

Puhetapa tarttuu

Kun kuulee vasta kolmivuotiaan lapsen ilmaisevan itseään sen kaltaisella lauseella kuin ”olin näkevinäni lintulaudalla käpytikan”, ei voi olla hämmästelemättä puheen oppimisen ihmettä – ja nopeutta – ihmistaimen kasvupolulla.

Keskimäärin taapero tokaisee ensimmäiset sanansa noin 1-vuotiaana. Edellytyksenä puheen kehittymiselle on vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa – se, kuinka lapselle puhutaan ja luetaan ääneen. Kun tekninen puhetaito, jonka kehittymisen tahti on yksilöllinen eikä vain vanhempien aktiivisuudesta riippuvainen, on omaksuttu, tulee lapselle opettaa, miten ”puhua oikein” sekä suhteessa omaan itseen että kanssaihmiseen.

Tässä aikuisen ohjaus on välttämätöntä, unohtamatta esimerkin voimaa – lapsi kun matkii vanhempiensa puhetapoja sekä hyvässä että pahassa. Siksi lasten kanssa olisikin tärkeää ”elää niin kuin opettaa.”

Taito ymmärtää muita

Se, miten ilmaisemme itseämme, vaikuttaa menestymiseen elämän kaikilla eri osa-alueilla. Riippumatta siitä, mitä itse tarkoitamme, rakentaa tapamme käyttää sanoja ja ilmaisuja meistä muille ihmisille tietynlaisia mielikuvia.

Osaammeko esimerkiksi käyttää sanoja kiitos ja anteeksi, millainen on suhteemme sanoihin kyllä ja ei, miten puhuttelemme eri-ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia lähimmäisiä, voi vaikuttaa jopa edellytyksiimme rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Se, mikä toista ihmistä tämän puheiden perusteella arvioitaessa tulisi aina muistaa on, ettei kielellinen lahjakkuus tai lahjattomuus määrittele kenenkään pyrkimysten hyvän- tai pahantahtoisuutta.

Taito lukea ihmisestä myös se, mitä hän ei kykene tai halua sanoin ilmaista, on osa ymmärtävää ja empaattista ihmisyyttä. Aivan samoin meidän tulisi suhtautua niihin toislajisiin, joilla ei ole kielen kaltaista välinettä itseilmaisun ja –puolustuksen välineenä.

Sukupuuttoaallon ja ilmastokatastrofin ajassa on ihmislajin tullut korkea aika käyttää ainutlaatuisia erityisominaisuuksiaan radikaalisti aiempaa maailmanhistoriallista kädenjälkeään rakentavammin tavoin.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä.

X