Korona-ajan lapset ja nuoret kaipaavat rohkaisua – Jenni Haukio vetoaa vanhempiin: ”Lapselle aikuisen auktoriteetti ja esimerkin voima ovat äärimmäisen merkityksellisiä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran kolumnisti Jenni Haukio.
Seuran kolumnisti Jenni Haukio. © Paula Kukkonen
”Nuoren itsetunto on hauras ja sen tukemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta ongelmiin päästäisiin puuttumaan mahdollisimman varhain”, Jenni Haukio kirjoittaa.

Kulunut vuosi lienee suurimmalle osalle aikuisväestöä tuntunut yhdeltä koko elämän pisimmistä. Vaikka ihminen sopeutuu rankkoihinkin muutoksiin yleensä kohtuullisen nopeasti, on korona mullistanut arjen niin radikaalein tavoin, että totuttelu on vienyt huomattavasti sekä aikaa että energiaa.

Siitä huolimatta aikuiselle kyse on edelleenkin vain hyvin lyhyestä ajanjaksosta, joka asettuu mittasuhteisiinsa kaiken aiemmin eletyn ja koetun rinnalle. Ymmärrys poikkeusolosuhteiden väliaikaisuudesta auttaa jaksamaan rajoituksia ja kontrolloimaan turhautumisen tunteita.

Korona-ajan lapset maksavat kovan hinnan

Toisin on tilanne lasten ja nuorten osalta, heidän, joihin yhä useampien asiantuntijoiden ja päättäjien huoli pandemian pitkittyessä täysin aiheellisesti kohdistuu. Nuorten perspektiivi elämään kiinnittyy sitä tiiviimmin hetkeen, mitä vähemmän elettyä elämää on takanapäin.

Jos ajattelee esimerkiksi 2–3 -vuotiasta lasta, jonka muisti ulottuu vain muutamia kuukausia taaksepäin, on koronarajoitusten määrittelemä arki hänelle ainoa ”normaali”. Lapsi kehittyy aina yhteydessä toisiin ihmisiin ja uudet, vaihtelevat tilanteet ja kohtaamiset antavat hänelle mahdollisuuden harjoitella käyttäytymistään suhteessa muihin.

Lienee mahdotonta ennustaa, miten ihmiskontaktien harveneminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Ensisijaista on kuitenkin taata kaikenikäisten välitön terveysturvallisuus noudattamalla viranomaissuosituksia.

Korona-ajan lapset

Korona-ajan lapset huolettavat Jenni Haukiota. Pandemiaa on seurannut lisääntyvä yksinäisyys. © Vesa Moilanen/Lehtikuva

Vaikka kolmivuotiaskin kokee jo pettymystä vaikkapa kirjaston ja museoiden kiinniolosta, on tilanne vielä haastavampi koululaisille, joille kaverit ja harrastukset voivat olla kaikki kaikessa ja jotka tiedostavat, mitä rajoitusten myötä menettävät.

Lapsille ja nuorille omanikäisten seura ja sosiaalisten kontaktien monimuotoisuus ovat elintärkeitä. Korona-ajasta on seurannut lisääntyvää yksinäisyyttä ja osattomuutta, jotka pahimmillaan voivat johtaa jopa vakaviin mielenterveyshäiriöihin.

Vaikka koronan vaikutukset poisluettaisiin, erilaisten arvioiden mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä kuten ahdistuksesta tai syömishäiriöistä. Nuoren itsetunto on hauras ja sen tukemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta ongelmiin päästäisiin puuttumaan mahdollisimman varhain. Jotta yksikään pahoinvoiva nuori ei jäisi näkymättömäksi.

Jotta yksikään pahoinvoiva nuori ei jäisi näkymättömäksi.

Kaiken keskellä on tärkeää muistaa, että lapselle aikuisen auktoriteetti ja esimerkin voima ovat äärimmäisen merkityksellisiä. Jokainen meistä voi osaltaan kannustaa ja rohkaista lasta tai nuorta jaksamaan poikkeusolosuhteita ja suuntaamaan huomio niihin myönteisiin mahdollisuuksiin, joita elämän painottuminen kotiin ja perhepiiriin toisaalta tarjoavat.

Jonain päivänä Suomessa vaikuttaa sukupolvi aikuisia korona-ajan lapsia, joiden muistoihin kuuluu myös se osa pandemiakokemusta, kun kuukausien ajan elettiin ennenkokemattoman lähellä omaa ydinperhettä – toinen toisistaan voimaa ja turvaa ammentaen. Se on kokemus, joka parhaimmillaan lämmittää sydäntä läpi koko elämän.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä.

X