Ajan henkeen kuuluu vahva lokerointi – Joonas Nordman täräyttää: ”Kaaos ei selkene muita leimaamalla”

Puolue, yksittäinen mielipide tai kaksi vuotta sitten julkaistu Twiitti määrittävät persoonan. Joonas Nordman pohtii kolumnissaan tiukkaa lokerointia, joka leimaa tämän päivän julkista keskustelua.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seuran kolumnisti Joonas Nordman.

Puolue, yksittäinen mielipide tai kaksi vuotta sitten julkaistu Twiitti määrittävät persoonan. Joonas Nordman pohtii kolumnissaan tiukkaa lokerointia, joka leimaa tämän päivän julkista keskustelua.
Teksti: Joonas Nordman

Ystäväni löysi kesällä kesämökkinsä hyllystä kirjan Valinnan yhteiskunta, jonka hänen vaimonsa isoisä oli ostanut vuonna 1970.

Sosiologi Erik Allardtin, taloustieteilijä Klaus Wariksen ja viestintätutkija Osmo A. Wiion teos pohti suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa ja tulevaisuutta. Allardtin osuudesta löytyi ajatus, joka oli 51 vuotta sitten lähes profeetallinen.

Hän kirjoitti ylipolitisoituneeksi kuvaillun 1970-luvun alussa, miten yhteiskunnassa on nähtävissä identiteetin riistämistä.

Tällä hän tarkoitti, että ihmiseltä viedään oikeus monipuoliseen identiteettiin luokittelemalla hänet vaikkapa porvariksi tai sosialistiksi, vaikka me kaikki olemme monimutkaisempia olentoja.

Lokerointi syö mielipiteen moninaisuutta

2020-luvulle tultaessa Allardtin kuvaama identiteetin riisto on ilmestynyt uudessa olomuodossa julkiseen ja erityisesti sosiaalisen median keskusteluun, joissa ihminen leimataan usein jonkin ryhmän edustajaksi, minkä läpi kaikki hänen sanomansa luetaan.

Ei ymmärretä, että ihminen voi olla samaan aikaan eri asioista keskenään ristiriitaistakin mieltä.

Minulla on ollut kunnia tulla ohjelmieni takia leimatuksi demariksi, vihervassariksi sekä kokoomuslaiseksi – aina sen mukaan kenestä ja mistä on kulloisessakin jaksossa vitsailtu tai oltu vitsailematta.

Itse olen viimeksi herännyt kristillisdemokraattien moninaisuuteen, kun kuuntelin KD-nuorten puheenjohtajan Annika Lyytikäisen haastattelua. Siinä käsiteltiin nuorisojärjestön huolta puolueensa kovasydämisestä ja vähemmistövastaisesta leimasta. Monilla KD-nuorilla on tarve tuoda esiin avosydämistä kristillisyyttä, joka ei ole yhtä kuin Päivi Räsäsen ristiretki homoja vastaan.

Somessa luetaan identiteettiä riistävät lasit päässä myös perinteistä mediaa, jolloin juuri mistään ei enää löydetä yhteisiä faktoja, vaan kaikki on esimerkiksi suvakkien, rasistien ja feministien tuottamaa propagandaa.

Yhteiskunta lakkaa toimimasta, jos emme enää kykene jakamaan juuri mitään faktoja.

Kolikon kaikki kolme puolta

Talvella tutustuin kiistellyn psykologi Jordan Petersonin bestselleriin 12 elämänohjetta saadakseni paremmin kiinni hänen ympärilleen syntyneestä ilmiöstä.

Hänen yksi lempiteesinsä on, miten nykyihmisen sisällä on kaaos, koska yhteiskunta on muuttunut uskonnollisten normien säätelemästä selkeästä yhteisöstä ideologioiden ja sukupuolten moninaiseksi organismiksi.

(Ei liene sattumaa, että parhaiten Petersonin ajatukset ovat purreet valkoisiin, nuoriin miehiin, jotka tässä kehityksessä ovat menettämässä isiensä syntymäoikeudet.)

Yhtä kaikki, Petersonin kaipuu sukupuoliroolien yksinkertaisuuteen on lähellä Allardtin ajatusta identiteetin riistosta.

Kun rasistit lokeroidaan vain rasisteiksi, ja feministit feministeiksi, tämä kaikki ei tunnu niin kaoottiselta.

Todellisuudessa kaaos selättyy, kun oppii näkemään kolikon kaikki kolme puolta.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä.

X