”Jo saa riittää luotettavat kuskit ja varma hinta, perkele” – Joonas Nordman ihmettelee liikenneministeriön pöhköä unelmaa taksiuudistuksesta

”Pienemmilläkin paikkakunnilla moni miettii, mihin kyytiin lapsensa tai mummonsa uskaltaa laittaa. Jos kyyti siis ylipäänsä tulee paikalle”, Joonas Nordman kirjoittaa Seuran kolumnissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seuran kolumnisti Joonas Nordman.

"Pienemmilläkin paikkakunnilla moni miettii, mihin kyytiin lapsensa tai mummonsa uskaltaa laittaa. Jos kyyti siis ylipäänsä tulee paikalle", Joonas Nordman kirjoittaa Seuran kolumnissa.
(Päivitetty: )
Teksti: Joonas Nordman

”Katoitko, mihin taksiin hyppäsit?”, kysyi helsinkiläiskuljettaja, kun otin tolpalta pirssin keskellä päivää. Kyllä katsoin. Vuoden takaisen taksiuudistuksen jälkeen olen käyttänyt Helsingissä sitä yhtä ja samaa taksipalvelua, joka täällä toimi jo ennen karmeaa lakimuutosta.

En lähtenyt minäkään toteuttamaan liikenneministeriön pöhköä unelmaa, jossa tavallinen kansalainen kilpailuttaisi kuskit, tinkisi vielä valitsemansa kanssa, ja lopulta jollain oudolla logiikalla sekä asiakas että taksiala olisivat voittajia.

Eipä tuosta leikistä innostunut kovin moni muukaan, ja nyt – kuten tähänastinen tilinpäätös osoittaa – sekä ala että asiakkaat ovat molemmat häviäjiä. Ja asiakkaat ovat vieläpä kaikonneet.

Kun taksiuudistus aikoinaan esiteltiin, aika moni oli huuli pyöreänä, että kuka tällaista on ylipäänsä halunnut. Missä olivat ne suomalaiset, jotka olivat vaatineet, että ”jo saa riittää uudehkot ja siistit ajoneuvot, paikallistuntemuksen osaavat, luotettavat kuskit ja varma hinta, perkele”.

Ei missään. Mutta jotenkin meidät yritettiin saada uskomaan, että ”tätä te ootte aina halunneet”.

Hyvin pian tulevan taksiuudistuksen auvosta alkoi kailottaa myös talousliberaalien huutokuoro, joka muistutti niistä kaikista hyödyistä, joista ministeriökin puhui.

Verrattiin, miten kallista taksimatkustelu on Suomessa moniin muihin maihin verrattuna. Niin no, aika monessa maassa muutkin asiat ovat eri tavalla kuin Suomessa: matalaa verotusta ja maksullisia huippuyliopistoja. Onhan Suomi myös pinta-alansa ja siihen suhteutetun väkilukunsakin puolesta omanlaisensa maa (tämäkin unohtui uudistuksessa).

Meillä korkealla verotuksella pidetään yllä turvallista kansalaisyhteiskuntaa. Aivan kuten tietyllä hintatasolla ja laatuvaatimuksilla pidettiin yllä turvallista taksimatkailua.
Suomalainen otti taksin silloin kun sitä tarvitsi, ja se maksoi sen mitä maksoi. Hinnankin pystyi ennakoimaan.

Vapaata kilpailua pitää tietenkin olla, mutta oliko se kiinteä hinta muka niin kommunismia, että nykyinen tilanne on parempi?

Paljon esillä olleet Kela-kyydit ovat tietenkin vielä oma surullinen lukunsa tässä kaikessa. Pienemmilläkin paikkakunnilla moni miettii, mihin kyytiin lapsensa tai mummonsa uskaltaa laittaa. Jos kyyti siis ylipäänsä tulee paikalle.

Härskeintä ja ylimielisintä koko uudistuksessa oli, ettei itse alan ammattilaisia kuultu lainkaan. Taksiliiton näkemyksiin suhtauduttiin valtiovallan suunnalta kuin itsekkääseen palvelusväkeen, joka on kehdannut nousta kapinaan, vaikka eihän se kansantaloudesta mitään ymmärrä.

Nyt kun pelätty dystopia toteutui, vanhan liiton taksiautoilijoilla on syytä ivalliseen hymyyn. Oikeassa olo ei tietenkään lämmitä, kun koko ala on vedetty vessasta alas, ja heidän ammattitaitonsa väheksytty olemattomiin.

Onneksi toivoakin on. Odotetut tunnin junayhteydet kuopattiin yllättäen vuosiksi, joten uudella liikenneministeri Sanna Marinilla (sd.) on kovat paineet saada edes taksiala pian kuntoon. Pienet hienosäädöt eivät riitä.

X