Joonas Nordman ilahtui personal trainerinsa motivoivista sanoista - ”Sulla on täydelliset mittasuhteet painonnostoon”

Jokainen syy, joka estää liikunnan, on tekosyy, jyrähti presidentti Urho Kekkonen vuonna 1979. Kovinkin Kekkos-kriitikko myöntänee, että tässä asiassa UKK ei ollut väärässä. Liikunta on tekoja, mutta sanoilla on liikunnassa valtava merkitys. Motivaatio ja into liikkumiseen voivat olla kiinni muutamista sanoista, tai niiden puutteesta.

Viime vuoden tammikuussa aloitin pitkän tauon jälkeen säännöllisen hikoilun kuntosalilla, mutta koronan sulkiessa paikat lopetin salimaksut, nostin jalat pöydälle, harmittelin ääneen ja kiitin mielessäni. Pandemia oli mainio tekosyy.

Viime kuussa aloitin liikunnan uudelleen, tällä kertaa loistavan personal trainerin ohjauksessa. Olin yllättynyt, miten tässäkin iässä puolitoista vuotta liikkumattomuutta ehtii tehdä paljon tuhoja.

Mutta toisaalta, miten nopeasti kehitystä alkaa tapahtua. ”Peeteeni”, joka on myös fysioterapeutti, muistutti, että keho alkaa voida liikunnan myötä paremmin, vaikka sen aloittaisi missä iässä tahansa.

Valmentajallani on kyky valita juuri ne oikeat sanat, joiden jälkeen liikunta tuntuu merkitykselliseltä. Liikeratojani tutkiessaan hän totesi, että ”sulla on täydelliset mittasuhteet painonnostoon”. Vaikka hän ei olisi edes tarkoittanut sitä, minulle tuli hyvä olo.

Sanoista tekoihin – Nuori ei saa kipinää liikuntaan, jos hänelle ei keksitä syytä liikkua

Kekkonen pohti 1979 myös koululiikunnan tuntimäärän merkitystä.

”Tähdellisempää on se, että liikunnasta kyetään tekemään koululaisille kiinnostava ja läheinen jokapäiväiseen elämään liittyvä asia”, hän sanoi.

Oma kuntopiiskurini kertoi lohduttomasta näystä eräällä kuntosalilla. Samaan aikaan kun etualalla teki maastavetoa hänen seitsenkymppinen eläkeläisasiakkaansa, taka-alalla yhden laitteen päällä istui yläkoululainen farkut jalassa ja räpläsi kännykkää. Siis kuntosalilla, liikuntatunnilla.

Oppilaan opettajaa moinen ei tuntunut häiritsevän. Pojalla oli liikuntavarusteiden puuttumiseen jokin tekosyy, ja opettajalta puuttuivat oikeat sanat.

Tuo esimerkki ei kerro koko kuvaa nykypäivän koululiikunnasta, mutta on hyvä muistutus, ettei moni asia ole muuttunut sitten oman peruskouluaikani.

Nuori ei saa kipinää liikuntaan, jos hänelle ei keksitä syytä liikkua. Tärkeimpiä pitäisi olla tietenkin onnistumisen kokemus, hyvä olo sekä itsensä ylittäminen, eikä muihin vertaaminen. Liikuntatuntien pitäisi olla urheilun sijaan nimenomaan liikuntaa.

Miten olisi vaikkapa ryhmissä tehtävä geokätköilyn ja suunnistuksen yhdistelmä, jossa nopein porukka voittaa?

Hiki tulee, ryhmähenki kasvaa, ja on hauskaa.

Mausteeksi ja motivaatioksi opettaja voisi vaikka siteerata laskuvarjojääkärien mottoa ”joka kerran luovuttaa, se aina luovuttaa”. Tai saman instituution lausahdusta ”kipu on sitä, kun heikkous valuu ruumiista pois”.

Tai sitten valita jotkin iloisemmat sanat.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä!