Koronaepidemia yhdisti suomalaiset – Joonas Nordman: ”Saa nähdä, kuinka kauan kriisistä saatu oppi muistetaan”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Joonas Nordman
Seuran kolumnisti Joonas Nordman. © Tommi Tuomi / Otavamedia
”Koronaepidemia yhdisti suomalaiset samoin kuin eurooppalaiset ja koko maailman. Lopulta voittaja on toivottavasti lähimmäisenrakkaus”, Joonas Nordman kirjoittaa kolumnissaan.

Veikkasin viime keväänä, että sosiaalidemokraatit ovat Suomessa viimeistä kertaa pääministerin paikalla, ja Antti Rinne sen henkilöitymänä. Rinteen dramaattisen lähdön jälkeen sama tylyhkö veikkaukseni siirtyi Sanna Mariniin.

Ei sillä, että kyse olisi Marinista – hän on loistava. Demariaate ei vain tuntunut pysyvän maailman muutoksen mukana. Tätähän oli hoettu jo monta vuotta.

Mutta mikä se muutos itse asiassa oli ollut? Vihan ja puskista huutelun nousu, omien pettymysten kanavoiminen muihin ihmisiin ja erityisesti eliittiin sekä tunteisiin vetoavan politiikan esiinmarssi – siinä se muutos, jonka kyydistä yli 100-vuotiaat kansanliikkeet olivat pudonneet.

Nyt kun kaikki on kääntynyt päälaelleen, sitä miettii, miksi sosiaalidemokraattien tai keskustan olisi pitänytkään lähteä kyseisen muutoksen mukaan. Ja että onneksi eivät lähteneet.

Perussuomalaisten hämmennys on ollut tänä keväänä käsin kosketeltavaa. Heidän syömähampaansa on revitty juurineen pois. Maahanmuuttajaryhmien koronatilastoille ja Yleisradion monikielisille koronaohjeille lällättely on ollut lähinnä mautonta.

Jo viime syksynä alkoi näyttää siltä, että vuoden 2023 vaaleja ei ratkaista identiteettipolitiikalla, eli sillä, kuka on konservatiivi ja kuka liberaali. Kuka ajaa polttomoottoriautolla ja kuka ei syö lihaa. Kuka toivottaa muualta tulevat tervetulleiksi ja kuka sulkisi rajat. Seuraavat vaalit ratkaisee kylmä ja kuiva talous. Korona on ainoastaan vauhdittanut tätä kehitystä.

Niin sanotut vanhat puolueet, SDP ja keskusta, ovat päätyneet takaisin perusasioiden äärelle.

Koronaepidemia yhdisti suomalaiset

Suomalaisia kiinnostavat nyt julkisen terveydenhuollon kestävyys, hoitajien palkat ja jaksaminen, riittävät tulonsiirrot niitä tarvitseville, heikompien auttaminen ylipäänsä sekä työpaikat.

Suurin osa suomalaisista kannattaa koronatilanteessa myös verojen korottamista, jotta selviämme tästä yhdessä. Kriisi on ajanut meidät ikään kuin rakentamaan ja pohtimaan yhteiskuntaa uudelleen.

Puolueiden kannatuslukujen valossa ihmisistä tuntuu selvästi turvalliselta, että muuttunutta tilannetta johtaa yksi perinteisistä valtionhoitajista. Sama trendi näkyy muuallakin Euroopassa.

Toista maailmansotaa edelsivät aatteiden polarisoituminen ja vihan vuodet, jotka lopulta kärjistyivät katastrofiin. Sota oli häiriötila, poikkeusaika, jonka jälkeen lännen puolelle jääneet eurooppalaiset palasivat humanismin alkulähteille: rakentamaan yhteistä ja sivistynyttä mannerta.

Kun katsoo EU:n tähän kevääseen asti kestänyttä hajaannusta, eripuraa ja ääriajattelun kaikuja, ei ole vaikea löytää yhtymäkohtia 1930-luvun kehitykseen. Sotaa ja koronaa ei voi tietenkään verrata. Mutta näköjään tarvitsemme rauhanaikanakin kuolonuhreja, jotta ymmärrämme, mistä Euroopassa kaikkine sen ihanteineen on lopulta kyse.

Koronaepidemia yhdisti suomalaiset samoin kuin eurooppalaiset ja koko maailman.

Lopulta voittaja on toivottavasti lähimmäisenrakkaus.

Saa nähdä, kuinka kauan kriisistä saatu oppi muistetaan.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä.

Työministeri Jari Lindströmin viimeinen työpäivä, hetki ennen seremonioita.

Työministeri Jari Lindströmin viimeinen työpäivä, hetki ennen seremonioita. © Petri Krook/Yle Kuvapalvelu

Lue myös: Kirjapaljastus: Jari Lindström kertoo, miten salainen operaatio sinisten perustaminen oli – Hotellikabinettikin varattiin salanimellä

X