Joonas Nordman: ”Miksi lapioida rahaa Eurooppaan? Mitä me saamme, kun jaamme rahaa muille?”

”EU on sopimusviidakko, ja niin sen kuuluu monimutkaisessa maailmassa ollakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja se pitää unionin kasassa”, Joonas Nordman kirjoittaa kolumnissaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seuran kolumnisti Joonas Nordman.

”EU on sopimusviidakko, ja niin sen kuuluu monimutkaisessa maailmassa ollakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja se pitää unionin kasassa”, Joonas Nordman kirjoittaa kolumnissaan.
Teksti: Joonas Nordman

Tuttavani harmitteli taannoin, miten hänen asumassaan taloyhtiössä peritään yhtiövastiketta, joka on 4,5 euroa neliöltä. Hänen mielestään vähemmälläkin pärjäisi. Kehotin tutustumaan taloyhtiön juokseviin menoihin.

Ehdotin myös, että mene hallitukseen ja aja läpi vastikkeen alennus. Jos taloyhtiö laskisi vastikkeensa euroon per neliö, voisi vuoden kuluttua tuttavanikin huomata, miksi se oli alun perin neljä ja puoli euroa. Hoitamattomassa ja haisevassa kerrostalossa tuskin kukaan enää viihtyisi.

Miksi syydämme rahaa etelään?

Tämän yksinkertaisen taloyhtiövertauksen voi esittää kaikille niille, jotka tänä kesänä ovat kilvan taivastelleet EU:n elvytyspaketin kokoa ja Suomen osaa siinä. ”Miksi syydämme rahaa etelään” ja ”eihän Suomi saa sieltä takaisin yhtä paljon kuin sinne laittaa”. Summat ovat isoja, jos keskittyy tuijottamaan vain niitä.

Ja mitä me saamme, kun jaamme rahaa muille? Taloudellisesti vakaan Euroopan, joka on myös turvallinen. Joillekin tuli jälleen yllätyksenä, että se ei ole ilmaista.

Taloyhtiössäkin parvekeremonttiin osallistuvat myös ne, joilla ei ole parveketta, koska tyylikäs julkisivu on jokaisen osakkaan etu.

”EU oli alun perin projekti, jolla haluttiin varmistaa pysyvä rauha Saksan ja Ranskan välille”

Suomessa EU-kriiti­koiden ääni peittää usein alleen kaiken sen hyvän, minkä takia liittoa pitäisi rakastaa. Ja saa ja pitäähän rakasta myös kritisoida, mutta mielellään rakentavasti.

Kannattaa muistaa, että EU oli alun perin projekti, jolla haluttiin varmistaa pysyvä rauha Saksan ja Ranskan välille. Voinee sanoa, että tässä on onnistuttu. Itse ainakin maksan mielelläni jokaisesta rauhan päivästä.

Jos miettii EU:n mahdollistamaa työn ja opiskelun liikkuvuutta, ympäristönormeja, korruption ja terrorismin torjuntaa sekä sisämarkkinoiden positiivista vaikutusta moniin kuluttajahintoihin, voisi todeta, että Suomi on tehnyt aika hyvän sijoituksen päästessään porukkaan mukaan.

EU-eron haikailijat voivat ihastella Iso-Britanniaa, joka on tämän vuoden loppuun mennessä maksanut erostaan taloutensa pienentymisellä jo enemmän kuin se olisi maksanut EU-jäsenyydestään viime vuodet.

Brittiparat luulivat, että EU on kuin kuntosali, josta pääsee yhdellä allekirjoituksella pois ja kaikki jatkuu ennallaan.

EU on sopimusviidakko, ja niin sen kuuluu monimutkaisessa maailmassa ollakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja se pitää unionin kasassa.

Jos EU:ta haluaa muokata ja vaikuttaa siihen, pitää osata ottaa tila ja käyttää ääntä. Suomi on päätynyt unionissa takapenkin kahvinjuojaksi usein, ja se on ihan omaa syytämme. Onneksi pääministeri Sanna Marin jatkoi kesän väännöissä Jutta Urpilaisen ja Alexander Stubbin viitoittamaa taktiikkaa erinomaisesti. Hän oli tiukka, mutta yhteistyökykyinen, mikä parantaa neuvotteluasetelmia tulevaisuudessa.

Olkaamme kiitollisia isoista jäsenmaksuista, joilla pidetään Euroopan rappaukset kunnossa ja käytävät puhtaina.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä.

X