EVA:n visio perustilistä on kuin raamatullinen tarina – Joonas Nordman: ”Vastuuta ja vapautta on helppo vaatia ja vaalia, kun näkee ympärillään vain onnistujia”

”Jos yksilö osaisi tehdä elämässään aina vain hyviä ratkaisuja, mihin sosiaaliturvaa edes tarvittaisiin”, kysyy Joonas Nordman kolumnissaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seuran kolumnisti Joonas Nordman.

"Jos yksilö osaisi tehdä elämässään aina vain hyviä ratkaisuja, mihin sosiaaliturvaa edes tarvittaisiin", kysyy Joonas Nordman kolumnissaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Joonas Nordman

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ehdottaa raportissaan perustiliä lääkkeeksi sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuuteen ja tulevaisuuden työttömyyteen. Henkilökohtaisen perustilin käyttöoikeus siirtyisi 18 vuotta täyttäneelle nuorelle tietyin opiskeluun ja työhön liittyvin edellytyksin. Alussa tilillä olisi 20 000 euroa.

”Rahoja voisi nostaa tililtä elämäntilanteen edellyttämällä tavalla milloin tahansa… Palkkatulojen vaikutus nostettavissa olevaan määrään laskettaisiin samaan tapaan kuin nykyinen työttömyysturvan suojaosa”, EVA analysoi.

Tilille pitäisi myös ohjata aina kymmenen prosenttia saamastaan palkasta. Jos ja kun perustili jossain vaiheessa tyhjenisi, tulisi rinnalle osallistumistulo. Tämän edellytyksenä olisi ”yksilöllisesti laaditun tavoitteellisen suunnitelman toteuttaminen”.

Mieleen palasi entisen pääministerin Juha Sipilän työryhmän esitys, jossa vastasyntyneelle avattaisiin osakesäästötili, jolle valtio lahjottaisi 300 euroa. Sijoittamispäätökset tekisivät lapsen vanhemmat. Kaikkien vanhemmathan ovat sijoittamisen asiantuntijoita.

Markkinaliberaali toiveuni

Yllämainitut ideat ovat toisaalta raikkaita, toisaalta markkinaliberaalia toiveunta. Yksilön vastuuta ja vapautta on helppo vaatia ja vaalia, kun näkee ympärillään vain onnistujia. Yksilönvastuun korostaminen tietää osalle juhlaa, mutta on myös tie jyrkkään eriarvoistumiseen.

Yksilönvapauttajien kaunis kuva maailmasta perustuu uskoon, jossa kenestä vaan voi tulla mitä vaan. Teoriassa kyllä, mutta rehellisyyden nimissä ei. Vaikka sosiaaliturvajärjestelmää pitää selkeyttää, ei sitä pidä tehdä sen varjolla, että luottaa liikaa ihmiseen.

Mihin asti on reilua siirtää tällaista harkintaa ja päätöksentekoa yksilön itsensä hartioille? Kun elämä lähtee heittelemään, kaikkien henkinen ja muu kantokyky ei kestä oman perustilin vastuullista hallintaa tai suunnitelmataloutta. Silloin valtion on tultava apuun ja rahaa on voitava saada ilman vastikkeita.

Jos yksilö osaisi tehdä elämässään aina vain hyviä ratkaisuja, mihin sosiaaliturvaa edes tarvittaisiin?

Vahvaa hyvinvointivaltiota tarvitaan

EVA:n visio on kuin raamatullinen tarina. Jumala antaa kaikille 20 000 euroa ja toivoo jokaisen kansalaisen kartuttavan ja käyttävän perustiliään vastuullisesti. No, jo tarinan alussa tietää, että tietenkään jokainen ei toimi niin. Missä olisi muuten tarinan opetus.

Kuulin joskus vastaavanlaisen esimerkin, jossa kaikki maailman rahat jaettaisiin kaikkien maailman ihmisten kesken tasan aamulla kello 8. Iltapäivään mennessä olisi jo syntynyt ero rikkaisiin ja köyhiin.

Juuri tästä syystä tarvitaan vahvaa hyvinvointivaltiota ja joskus monimutkaiseltakin tuntuvaa sosiaaliturvajärjestelmää. Niitä tarvitaan, kun yksilön vastuu on pettänyt, ja niin voi käydä meistä kenelle vaan.

Seuraavaksi EVA voisi ehdottaa, että vastasyntynyt saisi henkilötunnuksen sijaan Y-tunnuksen.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä.

X