Juha Vuorinen puntaroi siivoamisen jaloa taitoa ja mystiikkaa askareen ympärillä – Nuorten miesten treffihanska on kuin kotirouvilla kodin esisiivous

Juha Vuorinen pohtii kolumnissaan siivoamista ja sitä, mikä on samanlaista esileikkiä kuin siivota huushollinsa ennen siivoojan saapumista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Juha Vuorinen on kirjailija, radioääni, kolumnisti ja suurperheen isukki.

Juha Vuorinen pohtii kolumnissaan siivoamista ja sitä, mikä on samanlaista esileikkiä kuin siivota huushollinsa ennen siivoojan saapumista.
Teksti: Juha Vuorinen

En välttele siivoamista, mutta vaikka riehuisin puoli päivää hankausvillatollo kourassa keittiössä, en saisi koskaan aikaiseksi yhtä hohtavaa jälkeä kuin mihin vaimoni kykenee vartissa.

Myös kahden jo aikamiehen kokoisen poikani siivousjälkiä seurattuani ihmettelen, mikä meissä äijissä oikein on vikana. Jos puunauksemme kohteena on tallista raahattu kesäauto tai moottoripyörä, se kiiltää hetken kuluttua kuin kuningas Charles III:n päähän paiskattu kruunu, mutta jos raivauksen kohteena onkin oma huone, on se pyykkivuoren ylitystäkin ylitsepääsemättömämpi tehtävä.

Välimerellä asuessamme pojillani olikin kissanpäivät, sillä monissa asunnoissa jouduimme raapaisemaan nimemme siivouspykälän sisältäneeseen vuokrasopimukseen. Omistajan valitsema siivooja kävi kustannuksellamme kahden viikon välein suorittamassa siivouksen.

Vaikka pykälässä ei muutoin ollut minkäänlaista joustovaraa, vaadimme sentään saada määritellä, paljonko kyseinen pakkoholhous tulisi maksamaan.

Siivooja olikin joku puolihöppänä sukulaisukko

Eräässä andalusialaisessa vuokra-asunnossa meille valkeni varsin nopeasti, ettei kämpässämme pölyhuiskansa kanssa pyörähtänyt hombre ollut siivooja ensinkään, vaan joku omistajan puolihöppänä sukulaisukko, joka kävi ainoastaan tarkistamassa, oliko asuntoon ilmestynyt jauhoisia keittiövaakoja ja niiden kylkeen pieniä pakkauspusseja, tai oliko kylpyhuoneessa kenties esivalmisteltu halal- tai kosher-illallista.

Toinen varma merkki pakkosiivoojan siivottomasta työkokemuksesta näkyi työn jäljessä. Jopa minä tiedän sen verran siivoamisesta, ettei saastaisella lattia­luutulla kannata kuurata lattiasta kattoon olevia lasisia parvekeovia. Ei varsinkaan maissa, joissa calima puhaltaa Saharasta silmät, suut ja asunnot täyteen hienoa hiekkapölyä. Muutaman ukon suorittaman pyyhkäisyn jälkeen en nähnyt lasin takaa enää kuin blurratun maiseman.

Jos emme olisi olleet paikalla todistamassa tätä sekopäisyyttä, olisimme luultavasti koko perheen voimin kompuroineet suoraan silmälääkärin vastaanotolle.

Juha Vuorinen löytää myös yhtäläisyyksiä –Nuorten miesten treffihanska on kuin kotirouvilla kodin esisiivous

Mutta on meissä miehissä ja naisissa toinenkin siivoamiseen liittyvä erovaisuus.

Olen jo muutaman kerran ollut tilanteessa, jossa perheenäiti yhtäkkiä kesken jutustelun parahtaa, että hänen pitää kiirehtiä kotiin siivoamaan, sillä heille on tulossa siivooja.

Erehdyin toteamaan yhdelle englantilaiselle kotirouvalle, että sehän on yhtä hullua kuin kävisi suihkussa ennen kylpyyn menoa, mihin sain nyrpistyneen vastakysymyksen: ”Etkö sinä sitten käy?”

Tämä kaiketi kuuluu siihen samaan kategoriaan kuin joidenkin nuortenmiesten tapa tempaista niin kutsuttu treffihanska ennen tärskyille menoa. Se on samanlaista esileikkiä kuin siivota huushollinsa ennen siivoojan saapumista.

Lue kaikki Juha Vuorisen kolumnit täältä!

X