Sotia on pidetty miesten juttuina, mutta Kaari Utrio muistuttaa: ”Nykyaikainen sota ei erottele sukupuolta eikä ikää”
Euroopan Unioni on ainoa rauhanliike, joka on toiminut kokonaisen ihmisiän.
Lähi-idässä keski-ikäiset miehet ovat jälleen mielipuuhassaan. Räiskis ja pum pum.
Sotia on aina pidetty miesten juttuna. Miehet päättävät sodasta ja sopivat rauhanehdot. Naiset ja lapset eivät voi vaikuttaa sodan syttymiseen tai sen loppumiseen.
Silti sotimisesta ei tule mitään ilman naisia. He ovat uskonnon ja isänmaan ohella yksi sodan syy, jolloin heistä käytetään termiä koti: innoittajia, avustajia, jälkien korjaajia.
Vuosisatojen ajan armeijoita ei yksinkertaisesti pystytty ylläpitämään ilman naisia. He vaelsivat pitkin Euroopan teitä kuormastoissa vaimoina ja porttoina, huolehtivat sotilaista, synnyttivät sotakentän laitamilla ja ryöstivät vihollisen ruumiita. Kuormaston väkimäärä oli sotilaisiin verrattuna moninkertainen.
Pohjolassa naiset ja lapset avustivat ruotuarmeijaa. He hoitivat tilat ja torpat sillä välin kun miehet tappelivat keskenään tai nääntyivät housut kintuissa punatautiin.
Vaikka naiset olivat aktiivisia sodan toimijoita, heidät on sodan tarinastossa yleensä soviteltu uhrin osaan. Naisille ja lapsille ei perinteisesti sallittu keinoja puolustaa itseään.
Naisten aseistautuminen oli epäedullista kaikille osapuolille. Hehän olivat saalista siinä kuin karja ja tavarat. Neuvostoliiton kuulut naissotilaat olivat poikkeus, joka herätti enemmän irvailua kuin ihailua.
Teoreettisesti siviiliväestön avuttomuutta pidettiin suojaavana tekijänä: kun naiset ja lapset eivät muodosta uhkaa, heidät jätetään rauhaan. Kattia kanssa.
Nykyaikainen sota ei erottele sukupuolta eikä ikää.
Sotilaitten suojelemiseksi on luotu teknisiä järjestelmiä ja sovittu kansainvälisiä sopimuksia.
Mutta epäilemättä nerokkain systeemi on kärsimyksen ulkoistaminen siviileille.
Sata vuotta sitten ensimmäisessä maailmansodassa tappioista viisi prosenttia oli siviilejä, pääosin naisia ja lapsia. Nykyisten sotien tappioista yhdeksänkymmentäviisi prosenttia on siviilejä.
On löydetty ihan uusi rintamalinja: sotilaat vastaan siviilit, käytännössä miehet vastaan naiset ja lapset. Urhoolliset lentäjät pommittavat Syyrian kouluja ja sairaaloita. Rohkeat ohjusnappien painajat pystyvät tuhoamaan kohteen tuhansien kilometrien päästä.
Lohduttomassa tilanteessa ainoa opetus on Euroopan kokemus.
Ensin soditaan niin, ettei jää kiveä kiven päälle. Sitten yritetään ylläpitää järjestelmää, joka – vaikka ontuen ja hoiperrellen – takaa edes laihan rauhan.
Euroopan unioni on ainoa rauhanliike, joka on toiminut kokonaisen ihmisiän. Pidetään se pystyssä, kaikki yhdessä.
Sota maksaa aina enemmän kuin EU:n jäsenmaksut.