Kaari Utrion kolumni: Nobelin rauhanpalkinto Minä myös-kampanjan sankareille

Minä myös -kampanja saattaa olla oire suuremmasta muutoksesta: itsestään varmojen naisten määrä länsimaissa on saavuttanut ns. kriittisen massan. Se on joukko, joka saa aikaan merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Yksikään ahdistelija ei ole turvassa enää ikinä, Seuran uusi kolumnisti Kaari Utrio kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Naisten viime kuukausina ilmoille räjähtänyt kiukku ja kyllästyminen on tuonut päivänvaloon ikiajat tunnetun narsismin ja vallankäytön haisevan likalammikon", Kaari Utrio kirjoittaa kolumnissaan.

Minä myös -kampanja saattaa olla oire suuremmasta muutoksesta: itsestään varmojen naisten määrä länsimaissa on saavuttanut ns. kriittisen massan. Se on joukko, joka saa aikaan merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Yksikään ahdistelija ei ole turvassa enää ikinä, Seuran uusi kolumnisti Kaari Utrio kirjoittaa.
(Päivitetty: )
Teksti: Kaari Utrio

Kirjastokeikalla yövyn paikallisen kulttuurivaikuttajan perheessä. Tavanomainen järjestely 1970-luvun vaatimattomina vuosina; järjestäjä säästi hotellimaksun ja kirjailija tutustui kirjallisuuden ystäviin eri puolella maata.

Aamuyön tunteina isäntä hiipii vierashuoneeseen ja tunkee itseään vieraan vuoteeseen. Huomautan tyynesti, että olen uskollinen vaimo. Ehkä aviosuhteen masentamana hän vetäytyy takaisin oman vaimonsa viereen. Aamukahvilla vallitsee omalaatuinen tunnelma.

Pöytäkavaljeerin professorillinen koura hiipii reidelleni. Tsk! Käsi vetäytyy. Päivälliskeskustelu soljuu sitten sivistyneesti.

Satunnainen kuski asemalta pitäjän kirjastoon ehdottaa pikaista takapenkkipanoa, kun aikaakin on. Pahoittelen: minulla on hiiva. Paluu sujuu hiljaisuudessa.

Nuorena kirjailijana oppi selviytymään mitä kummallisimmista tilanteista. Kaikkihan taiteilijat tietää, joten kaikilla on lupa yrittää.

Sodanjälkeisillä nuorilla tytöillä ei ollut kummoisia eväitä ahdistelun torjuntaan. Seksistä ei puhuttu, ellei raskaudella pelottelua pidä seksuaalivalistuksena. Monelle kuukautiset tulivat yllätyksenä.

Meidät pienet hyvinkasvatetut tytöt koulutettiin kunnioittamaan aikuisia. Itse sai sitten oppia, ettei liian kohtelias pitänyt olla. Miesheimo, josta käytettiin nimitystä ”lääppijät”, suuttui jos herttaisuus ei ulottunut kähmimiseen. Pidä siinä puolesi lehtoria vastaan, joka opettajan arvovallalla haluaa viedä sinut työhuoneelleen.

Nuorena naisena olin kaikkea muuta kuin kaunotar. Pienirintainen rääpäle, paksut linssit naamalla. Niin kaukana Marilynistä kuin olla voi. Säästyin henkisiltä vammoilta varmasti, koska nolotti tollojen puolesta.

Ahdistelijoihin tehoaa vain pelko; sitä käytettäköön

Naisten viime kuukausina ilmoille räjähtänyt kiukku ja kyllästyminen on tuonut päivänvaloon ikiajat tunnetun narsismin ja vallankäytön haisevan likalammikon.

Koskaan emme voi tietää, mikä vähäinen asia muuttaa maailmamme perusteellisesti. Kuka olisi arvannut, että 1960-luvun alun pieni pilleri vaikuttaa ratkaisevasti länsimaiseen elämänmuotoon?

Minä myös -kampanja saattaa olla oire suuremmasta muutoksesta: itsestään varmojen naisten määrä länsimaissa on saavuttanut ns. kriittisen massan. Se on joukko, joka saa aikaan merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Yksikään ahdistelija ei ole turvassa enää ikinä. Niihin tehoaa vain pelko; sitä käytettäköön.

Ehdotan Minä myös -sankareille Nobelin rauhanpalkintoa. Naisrauhastahan on kysymys. Sen sääti Birger Jaarli jo 1200-luvulla.

Lue myös:

Seuran pääkirjoitus: Tosimiehen ei tarvitse uhota, häiritä eikä käpälöidä

X