Isis-vaimojen takaisinottoa ihmettelevä Kaarina Hazard: ”Kansalaistemme perusoikeuksia koskevia päätöksiä tehdään huutoäänestyksellä”

Kourallinen suomalaisia on pahassa pinteessä kaukana kotimaastaan. Joukko kansalaisiamme matkusti pois rakentaakseen uutta maata, josta ei sitten tullutkaan mitään. Nyt he viruvat vankileirillä ilmeisessä kuolemanvaarassa ja Suomen valtion pitäisi päättää miten heidän suhteensa menetellään. Lainoppineet ihmettelevät, mitä tässä enää odotellaan, mutta Suomi sen kun viivyttelee päätöksissään. Miksi? Koska pinteessä olevat kansalaiset ovat naisia, jotka eivät helposti lankea tuntemiimme naiskategorioihin.

Näyttää siltä, ettemme pysty päättämään mitä al-Holin leirillä viruville naisille tehdään ennen kuin porukalla päätämme keitä he oikein ovat. Sellaista päätöstä on paha mennä tutkimatta tekemään, mutta yrittänyttä ei näemmä laiteta. Ovatko Syyriassa viruvat naiset oikeita naisia ollenkaan, me näymme pohtivan. Eivät ainakaan niitä olkilettisiä, järkeviä partiolaisia, jotka suomenlippu rinkkaansa ommeltuna koluavat maailmaa vaelluskengissään – eivät ollenkaan sellaisia kuin suomineidon maailmalla pitäisi olla.

Ovatko Syyriaan matkustaneet naiset kenties neitoja pulassa? Ovatko he jonkinlaisia harhaan johdettuja viattomia olentoja, passiivisia neitoparkoja, jotka burkiensa alla mykkinä huutavat hätäänsä? Jos näin, karauttaisimme tuossa tuokiossa ratsuillamme pelastamaan heidät ja hakemaan turvaan heti, kunhan vain saisimme jonkinlaisen salaviestin siitä, että tämä tulkintamme on se tosi ja oikea.

Vai ovatko nämä naiset ehkä jonkinlaisia hairahtuneita, mutta toimeliaita porvarisrouvia, periaatteen naisia ja työteliäitä taloutensa päitä, jotka ovat vain lukeneet vääränlaisia kirjoja? Tällainen nainen on ytimeltään hyvä, ja hänen sinnikkyytensä kansakunnanrakentajana tuttua oman kansallisvaltiomme syntyajoilta, jos toki tässä versiossa rouvan isänmaallinen tunne on päätynyt väärään kohteeseen. Tällainen nainen olisi ehkä vielä korjattavissa ja pelastuksemme piirissä.

Kolmas meissä aktivoituva tarinafiguuri sanoo, että Isis-vaimot ovat noita kuumapäisiä työväentyttöjä, parantumattomia susinarttuja, jotka saakin iskeä seipäännokkaan, jottei aate lisää sikiäisi.

Valitsemme näistä mielikuvituksessamme eloon heräävistä naisrooleista minkä tahansa – aatelisneidon, porvarisrouvan tai työläismuijan – selvää on, ettei tosiasiallinen tilanne siitä muuksi muutu. Edelleen Suomen kansalaisia on hätää kärsimässä kaukana toisaalla.

Oli aika, jolloin toisten oikeudet eivät olleet kiinni loppuväen tunnelmista, eivätkä valtiolliset päätökset siitä, kuka uskottavimman mielikuvitusolennon piirtää. Nyt näyttää siltä, että kansalaistemme perusoikeuksia koskevia päätöksiä tehdään huutoäänestyksellä ja se kanta ehkä voittaa, joka vakuuttavimman vision saa äänekkäimmin ilmoille.