Karhukainen on köyhän miehen grilli

Elämässä kaikki on suhteellista. Hyvä on silti tietää oma paikkansa, jotta pystyy hahmottamaan, missä kulloinkin mennään.

Koikkalainen on mennyt nyt muutaman päivän aurinkoisella länsirannikolla, jossa ei ole satanut pisaraakaan kolmeen viikkoon. Hämmästyttävää, kun ajattelee kesän kulkua Hämeessä, Savossa ja muuallakin Suomessa.

Verkkaista on nyt meno. Jotain työn teon yrittämistä ja arjen pakollisia askareita. Maaseudulla tapahtuu heinäkuussa vähän, ihastuttavan vähän. Koikkalainen ei puhu nyt tietenkään heistä, joille suvi on kovia ruuhkatyöpäiviä ja sesonkia, jolloin maan tuotteet käyvät kaupaksi ja tulee vuoden parhaimmat tienestit.

Tiedätkö muuten, millainen on Koikkalaisen huippugrilli? Se on vanhan kertalämmitteisen saunan valurautapata, jonka päälle on heitetty nurkista löydetty rautakehikko. Kovin hienoja ruokavinkkejä ei ole sen ääreltä irtoa, mutta kun siinä on ensin polttanut muutaman klapin ja metsästä löydetyn oksanpätkän, niin jo tirisee suunpielissä.

Kun hyvän hiilloksen lämpöön laittaa pari makkaranpätkää pöhisemään, niin jo muuttuvat luonnon äänet ja tuoksut ja alkaa syntyä suuria ajatuksia.

Ensin sihisee, sitten napsahtelee ja lopulta paukkuu, kun tummenevat makkaran kuoret halkeilevat. Halpa ja helppo ateria on nopeasti valmis. Ai, että se maistuu kunnon suomalaisen sinapin kera. Totta on, ettei arjen gourmet varsinaisesti häikäise. Kattauspuoli on varsin vaatimaton eikä terveysvaikutuksistakaan ei ole takeita, mutta mieli on hyvä ja se on kuulemma olennainen osa onnistunutta ruokailua.

Itse kyhätyn grillin ääressä puuhasteleva ihminen tietysti kysyy, että kuinka kauan tätä onnea vielä kestää. Ihmisestä ei ole varmuutta, mutta pienelle karhukaiselle on annettu elinvuosia vielä ainakin seuraavat kymmenen miljardia vuotta. Näin kirjoittaa Tekniikan Maailma, joka on lainannut Scientific Reports -nimisessä tiedejulkaisussa ilmestynyttä tutkimusta.

Karhukaisista – Luojan luomista eivät ehkä sieltä kauneimmasta päästä – tunnetaan noin tuhat lajia. Ne ovat kooltaan vain 0,3–1,2 millisiä. Tämä viimeisenä maan päällä pällistelevä otus selviää tutkijoiden mukaan todennäköisesti mistä tahansa kuviteltavissa olevasta astrofyysisestä katastrofista kuten asteroidien törmäyksestä, supernovan räjähdyksestä tai gammapurkauksesta.

”Karhukaiset ovat kovin ja sitkein elämänmuoto, jota maa päällään kantaa. Ne selviävät jopa 30 vuotta ilman vettä tai ruokaa. Lisäksi ne sietävät jopa 150 celsiusasteen kuumuuden tai avaruuden kylmyyden ja tyhjiön”, tutkijat kirjoittavat.

Joidenkin karhukaislajien tiedetään selviytyvän jopa -272 celsiuksen lämpötilassa, lähellä absoluuttista nollapistettä. Paineensietokykynsä puolesta ne pärjäisivät myös valtamerien syvimmissä haudoissa eikä ionisoiva säteilykään olisi tutkijoiden mukaan ongelma näille kahdeksanjalkaisille veijareille.

Karhukaiset kuolevat vasta, kun Aurinko sammuu.

Sinisiä ajatuksia köyhän miehen grillillä hetkellä, jolloin Sipilän hallitus on istunut jo hämmästyttävät 788 päivää. Eniten ministeripäiviä on sisäministeri Paula Risikolla, 3 361. Ei niillä Johannes Virolaista saavuteta, mutta Urho Kekkosen 3 640 ministeripäivää häämöttävät jo.

Karhukainen johtaa ylivoimaisesti, mutta perässä tulee Sipilä ykkönen.