Kauppa kiinni - tänään on Valtimon musta päivä

Auringon kaaret lyhenevät. Syyspäivät ovat kauniita, mutta koleita. Kuin varkain alkavat Koikkalaisen rakastamat kurjet kokoontua suuremmiksi porukoiksi, ja aamuyöstä niiden remakat toitotukset kaikuvat kasteisissa metsissä ja pelloilla.

Sitten ne vain häipyvät etelään. Syksy on tullut.

Syksy on kuolemista, mutta se on myös aikaa, jolloin kootaan vuoden sato. Koikkalaisen laariin ei paljon kerry, mutta siinä ei ole mitään uutta. Vähempikin riittää. Muutaman vaon perunapellonkin varret ovat jo mustia. Kasvukausi on ohi. Sen se kesän pitkä kuiva kausi teki.

Ei kovin kaukana, mutta sosialidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen silmissä ikuisuuden takana on aika, jolloin Sdp oli valtionhoitajapuolue ja kannatuskin sen mukainen. Vihreät ovat jo valtakunnan kakkospuolue, ja keskustakin on jäänyt tuoreen puheenjohtajan Touko Aallon joukkojen taakse. Väri on suosittu etenkin kasvavissa kaupunkikeskuksissa. Niissä on nuoria uusia äänestäjiä.

Muistella silti aina sopii. Vanha turkulaisdemari sanoi aikoinaan, että menestyäkseen ihmisen pitää olla leijona, rotari tai remari. Hänen valintansa oli viimeksi mainittu ja töitä oli, ruokapöydässä riitti aina syötävää ja mielipiteitäkin kuunneltiin.

Mutta maailma muuttuu. Pitkien piippujen ja elinikäisten työsuhteitten aika on historiaa.

Mikään ei ota oppositiopuolueelta oikein onnistuakseen. Kun Antti Rinne ei ole suustaankaan erityinen supliikkimies ja siitä lennähtelee kaiken päälle sammakoita, niin puheenjohtajan palli keikkuu samaan tahtiin puolueen laskevien kannatuslukemien kanssa.

Synnytystalkoissa ei ole sanaparina mitään vikaa. Synnytys on upeaa aina ja talkoissa ollaan mielellään mukana. Ne perustuvat vapaaehtoisuuteen, niissä on mukavaa eikä kukaan ajattele, että vaivoista pitäisi saada jonkinlainen rahallinenkin korvaus. Mutta ei vällyjen alla tapahdu, jos joku – ja vielä puoluepamppu – talkoisiin käskemällä käskee. Silloin ihminen panee jo luonnostansa hanttiin.

Soivatko kellot Juha Sipilälle ja Antti Rinteelle? Molempien joukoissa on merkkejä tyytymättömien liikehdinnästä.

Viikon huono uutinen tulee Pohjois-Karjalan Valtimosta. Ylä-Karjala kertoo nettisivuillaan, että kauppiaspariskunta Harri Liukka ja Sanna Karjalainen laittaa terveydellisistä syistä kauppansa ovet kiinni. Sen jälkeen runsaan 2 200 asukkaan kunnassa on vain yksi ruokakauppa.

Elokuun viimeinen on Valtimon K-Marketin musta päivä. Kiinteistössä on ollut sisäilmaongelmia eikä uusia kauppiaita enää tule. Kesko ei halua satsata kalliisiin peruskorjauksiin. Aluejohtaja Jari Kuosmanen sanoo Ylä-Karjalassa suoraan, että Valtimon ostovoima ei riitä. Investointi olisi kannattamaton.

K-Market on työllistänyt kauppiaspariskunnan lisäksi vakituisesti neljä henkilöä. Kaikki joutuvat etsimään uuden työpaikan. Avoinna on myös se, miten Valtimossa järjestetään postipalvelut. K-Market on ollut postin palvelupiste.

Tämä on raaka ajankuva. Kaupungeissa on pulaa asunnoista, mutta niissä on töitä, elämää ja kysyntää. Kaupunkeihin lähtisi osa syrjäseutujen vanhenevasta väestäkin, mutta vanha asuintalo ei mene kaupaksi eikä se välttämättä kelpaa edes uuden asuntolainan vakuudeksi.

Ongelma on iso. Ihmisistä on tullut asuntojensa vankeja.