Koikkalainen: Trumpista viis, siiklit on istutettu
Missä sinä olit silloin, kun Donald Trump ilmoitti, että Pariisin ilmastosopimus on USA:n osalta historiaa?
Koikkalainen oli Pyhämaan Kettelin kylässä ja tunsi heti luissaan, että kaikkien alojen huippuasiantuntija on taas aikaansa ja muita edellä.
Väite ilmastonmuutoksestahan on pelkkä kommunistien salaliitto ja viherhaihattelijoiden emävalhe. Trumpin sanat roikkuivat vielä ilmassa, kun lämpötila putosi Pyhämaassakin saman tien kymmenkunta astetta, linnunlaulu hiljeni kuin seinään ja napajäätiköitten sulaminen loppui siihen paikkaan.
Ei siis puhettakaan ilmaston lämpenemisestä. Oli hyistä, vaikka oli kesäkuu. Oli pakko laittaa villahousut jalkaan. Trump on puhunut, elämä jatkuu ennallaan. Ei muuta kuin entiseen malliin pökköä, hiiltä ja öljyä pesään. Vaara ohi. Maailma on paikallaan, eikä vesi nouse pihaan.
Alkoholiakin juodaan Suomessa entiseen tapaan, Jeppe joukossa. Alkoholilain muutokset eivät toteutuneet, vaan valmistelu jumiutui hallituspuolueitten keskinäiseen ja puolueiden sisäiseen eripuraan.
Vaikea on keksiä asiaa, jossa tunteet eivät jylläisi niin paljon kuin viinassa ja sen käytössä. Hämmästyttävintä on, että viina on suoranainen intohimo heille, jotka eivät itse sitä käytä.
Vahva on valvova Suomi. Viinan käyttö on ollut tasavallan valvotuin ja säännöstellyin hallinnonala. Se on ollut monelle suorainen kutsumus. Se on elättänyt leegioittain virkamiehiä, ja se on antanut naapureiden elämään sisältöä, kun on saanut seurata toisen naapurin viinankäyttöä. Pannulle oli vaikea livahtaa. Työmiehen perjantai-pullo pysyi piilossa pöydänjalan vieressä – edellyttäen tietysti, että se oli ylipäätänsä saatu hankittua. Kauppa oli kaukana.
Kaino kysymys kuuluu, että voisiko alkoholin käytössä toimia ihan sama, mikä pätee elämään demokratioissa yleensäkin? Ihminen saa ihan itse päättää, mikä on hyvää, mikä huonoa.
Koikkalainen tuntee ison joukon ihmisiä, joiden kaapissa on aina viinaa. Koikkalaisenkin kaapissa on, vanhimmat pullot yli kymmenvuotiaita – ja avaamattomia edelleen. Ei niitä tarvitse virkamiesten valvoa, Koikkalainen valvoo ihan itse. Hyllyssä pysyvät.
Mutta eipä sohaista muurahaispesään. Viinasta puhuminen on arka aihe. Ongelmia ei voi kiistää, mutta onneksi nuoret ovat järkiintyneet. He juovat vähemmän kuin ennen, vaikka tarjonta on lisääntynyt. Valinta on vapaa. Yksi valinta on, että jättää juomatta. Ei siinäkään valvovaa virkamiestä tarvita.
Uutinen oli kuin historian kylmä tuulahdus. Yleisradion entinen Tšekkoslovakian kirjeenvaihtaja Lieko Zachovalova on kuollut. Sisäministeri Yrjö Leinon tyttären ääni tuli suomalaisille karun tutuksi. Dramaattisesti hän kertoi, että Varsovan liiton joukot ovat tunkeutuneet Prahaan ja neuvokkaasti hän jatkoi uutisointia maan tapahtumista hankalista olosuhteista huolimatta.
Prahan iloinen kevät 1968 hyytyi kammottavaksi hiljaisuudeksi. Ei ollut ihmiskasvoisen sosialismin aika, keskustelut olivat ohi. Tilalle tulivat telaketjut ja juron synkät kypäräpäiset sotilaat.
Vakavaksi veti myös Suomessa. Aikalaiskokemus oli hurja, pelon ja epäilysten täyttämä. Siitä toipumiseen meni vuosia.
Koikkalaisen uskoa ei horjuta mikään. Trumpista viis, perunat ovat maassa. Siikliä pukkaa taas elokuussa.