Ennen juhannusta odotettiin – Minne katosi yöttömän yön taika?

Ajat muuttuvat. Jussikaan ei ole enää niin kuin ennen. Niin kuin kaikki ikiaikaiset kansalliset tapahtumat, keskikesän suuri juhlakin on arkipäiväistynyt.

Elämä ei enää seisahdu edes yöttömänä yönä.

Syytä tähän suureen muutokseen on vaikea keksiä. Se on tapahtunut vaivihkaa, ei se ole syntynyt keisarin manifestilla eikä presidentin hallinnollisella päätöksellä.

Yhtäkkiä on vain havahduttu kysymään, että onko juhannuskin jo ylimainostettu juhla.

Juhlatkaan eivät enää erotu arjesta

Kaiken takana on ehkä se, että suomalaisten elintaso on viime vuosikymmeninä noussut. Kun kaikkea hyvää on kaiken aikaa tarjolla runsain mitoin, eivät juhlatkaan erotu normaalista arjesta.

Enää ei ole sunnuntaisin tapana syödä perheen kesken paremmin kuin viikolla. Lapsetkin saavat karkkeja, perunalastuja ynnä muita herkkuja tasaisesti läpi viikon.

Kun työviikko lyheni ja lauantait vapautuivat, vapaa-aikaa oli käytössä entistä enemmän. Omaa aikaa riitti.

Selvisi, että juhlinnassa pitää olla jokin tolkku. Liika on liikaa siinäkin. Hommasta menee maku.

Ennen juhannusta odotettiin

Juhannus merkitsi keskikesän täyttymystä, muutaman päivän rentoutumista ja täydellistä vapautta velvollisuuksista. Jussi katkaisi arjen. Jussi merkitsi irtiottoa.

Jussi tiesi sitä, että nyt oli mahdollisuus tarttua isoihinkin ongelmiin. Silloin voi vaikka ratkoa monen sukupolven sukuriitoja ja sanoa se, mikä on vuosikaudet jäänyt sanomatta.

Suomalainen on ikäviä asioita mielessään hautova synkistelijä, juro ja sisäänpäin kääntynyt. Jussi on perinteisesti ollut apu siihenkin vaivaan. Juhannuksena saa juoda luvan kanssa. Se häivyttää estot.

Vanhoina hyvinä aikoina suomalaisuus huipentui juhannukseen. Se oli suurten tunteiden ja suurten tekojen aikaa.

Linnut lauloivat viimeisillään, vedet välkkyivät. Koivut viheriöivät, kokot, mökit ja saunat paloivat. Kymmenien hukkuneiden tarkka lukumäärä selvisi vasta pari viikkoa juhlinnan jälkeen.

Junat olivat täynnä, henkilöautot juuttuivat pääteille. Hitaimmat mökille menijät olivat auttamatta myöhässä. Hätähisimmät juhlijat palailivat jo kotiin, kun he olivat vasta juuttuneet Lusin suoralle tai Heinolaan.

Lapset itkivät, vaimot motkottivat. Suomalaisia kaatui. Uusia suomalaisia laitettiin alulle. Välejä selviteltiin kiivaasti. Poliisit olivat kiireisiä, putkat olivat täynnä.

Juhannusta ei voinut juhlia missään niin kuin vain Suomessa voipi. Yöttömien öiden yllä oli outoa taikaa. Käet kukkuivat. Ja väsyneet miehet nukkuivat.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.