Erikoiset eläintarinat villitsevät lehtimiehet – Sus scrofa ei paloittele veneitä tai väännä mattojentamppaustelineitä ässiksi

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Mattotelineet väännetään solmuun ja pikkutakit katoavat horisonttiin, kun eläinmaailma kohtaa ihmisen.

Sus scrofa on vieraillut yön pimeydessä kalantilaisella perunapellolla. Se on kuulema viisas, hauska, vikkelä ja nokkela otus, minkä vuoksi se on pärjännyt hyvin ja säilyttänyt henkikultansa niilläkin alueilla, joilla Homo sapienskin itsevaltiaana mieluusti asustelee.

Otavan tietokirja (­Keuruu, 2002) kertoo Sus scrofasta näin: ”… Japanista Pohjois-Afrikkaan ulottuvalla alueella. 180 cm pitkä, yli 1 m korkea; paino jopa yli 200 kg. Pitkät raajat, tiheä mustanharmaa karvapeite. Yläkulmahampaat käyristyneet ylös. Kasvinsyöjä, aiheuttaa tuhoja perunapelloilla ja puutarhoissa. Levinnyt kaakosta Suomeen 1970-luvulla.”

Mursujuttuja

Uudenkaupungin Sanomien mukaan (19.7.2022) jopa kymmenpäinen Sus scrofa -lauma on ruokaillut entisen Kalannin kunnan Häähän ­kylässä.

Hämärässä mieluiten liikkuva lauma söi yön aikana perunapellon tyhjäksi – ja häipyi teille tietymättömille. Riistamiehet ovat sen jäljillä – eivät vahinkojen, vaan ennen kaikkea afrikkalaisen verenvuotokuume­tauti ASF:n uhan vuoksi.

Sus scrofa on ­Suomessa tulokas. Valtaosa on tullut Karjalankannaksen ­kautta Venäjältä, mutta joitakuita yksilöitä on saapunut myös Suomenlahden yli Virosta.

Sus scrofa on sitkeä, mutta vankkaa elinsijaa se ei ole Suomesta saanut. Kovia talviakin se kestää, kunhan ravintoa on riittävästi. Virossa ja Venäjällä se on erottamaton osa paikallista faunaa.

Sus scrofa on faktaa eikä sitä pidä sekoittaa Odobenus rosmarukseen, joka on vain mielikuvitusta ja laiskojen lehtimiesten mätäkuun juttua.

Sus scrofa on vaaroja välttelevä yöeläin, joka ei paloittele veneitä, ei riko verkkoja eikä väännä mattojentamppaustelineitä ässiksi. Laihtuneenakin yli tuhatkiloinen Odobenus rosmarus taas viihtyy arktisilla vesillä eikä se voisi koskaan eksyä Itämerelle. Matka on liian­ pitkä ja vaarallinen.

Vakuutusmies vaihtoi alaa

Onko tarina vakuutusmiehestä ja kengurusta tuttu? Suomalaisseurue ajoi autolla Australian aavikolla, kun yhtäkkiä vain kopsahti ja auton edessä pötkötti kuollut kenguru. Se oli surullinen hetki, mutta silti kuljettaja halusi ikuistaa kengurun. Hän puki sen ylle pikkutakkinsa ja lähti hakemaan autosta kameraa.

Kun hän palasi, horisontissa siinsi katoavan kengurun selkä. Kengurut tekeytyvät vaaratilanteissa kuolleiksi. Niin teki pikkutakkikengurukin. Pikkutakin taskuissa olivat takin omistajan passi, pankki- ja luottokortit, rahat ja muut tärkeät dokumentit.

Suomessa vakuutusyhtiön­ mies uskoi heti pikkutakkikengurun tarinan ja korvaus tuli. Hänen naurulleen ei vain ollut tulla loppua. Nyttemmin hän on vaihtanut alaa. Muuan mies oli tullut hakemaan korvausta siitä, että Odobenus rosmarus olisi muka rikkonut hänen matontamppaustelineensä. Se oli jo liikaa.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X