Hallitus leikkaa, sopeuttaa ja säästää – Miten kansa reagoi?
”Suomi säästölinjalla. Syksy saa ja sopeutukset”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Syyssade ropisee kattoon. Ilmassa sopeutuksia, leikkauksia, säästöjä, veronkiristyksiä, menolisäyksiä.
Ja iso ripaus alakuloa.
Hallitus viimeisteli esityksen valtion ensi vuoden budjetiksi. Se on alijäämäinen. Uutta velkaa otetaan yli 12 miljardia euroa.
Miten kansa reagoi?
Jatkaa elämäänsä, mutta ei ihan niin kuin ennenkin.
Mutta elettävä on. Vaikka säästöliekillä.
Orpon hallitus – mallia Madurosta?
Pitäisikö Petteri Orpon ottaa mallia Venezuelan bussikuski-presidentti Nicolas Madurosta?
Vinkki on ainakin Etelä-Amerikasta saatu. Pelimies suuntaa ihmisten huomion johonkin, joka ylittää arjen ankeuden.
Maduro siirsi joulun lokakuun alkuun.
Hän on toimen mies – silloinkin, kun järjestelee vaalien lopputuloksia.
Näin niitä suuria valtiomiestekoja tehdään.
Kustavissa tapahtuu
Koikkalaisen arjen katkaisi viikonloppu Kustavissa. Aurinko porotti, meri välkehti, hienot – ja armottoman kalliit – purjeveneet lipuivat, puintivalmiit viljapellot lainehtivat.
Muuttoon valmistautuvat pääskyset livertelivät ilmassa, merikotka lekuutti hitain siiveniskuin merenlahden yli.
Kustavi on saaristopitäjä, johon sijoittuvat Alastalon salin klassiset tapahtumat.
Volter Kilpi tunki kompaktiin 900 sivun pakettiin kuusi tuntia entisajan saaristolaiselämää.
Se oli urotyö ja kulttuuriteko vailla vertaa. ”Tapahtumat” tosin voi laittaa lainausmerkkeihin.
Tuttu kaveri kertoi, että kovin työlästä oli päästä kirjaan kiinni.
Ensimmäiset sata sivua Alastalon salissa nostellaan housuja. Toiset sata sivua menevät piipun rassaamiseen.
Lopusta ei Koikkalaisella ole toisenkaan käden tietoa.
Kaveri ei koskaan päässyt luku-urakassaan sen pidemmälle.
Unohda nykyhetki
Vanha viisaus on, että hyvä perspektiivi pehmentää ja auttaa aina.
Ennen kaikkea se auttaa kestämään ja unohtamaan nykyhetken.
Huonoina aikoina on hyvä katsoa joko pitkälle taaksepäin tai pitkälle tulevaisuuteen.
Menneisyydestä voisi poimia vaikka ne hetket, kun suomalaiset sotilaat keksivät 1700-luvulla tuoda Pommerin sodasta perunan Suomeen.
Se monipuolisti päivittäistä ateriointia ja oli suuri harppaus Suomen ruokaomavaraisuudessa.
Tulevaisuudesta taas voisi löytyä vaikka sellainen ihme, että vallassa olevat laittavat suuressa säästöoperaatiossaan pihalle ensimmäisen valtiosihteerin tai kun hyvinvointialueitten johtajistoa aletaan harventaa ja sen ökypalkkatasoa madaltaa.
Jäitä siis hattuun.
Perunaa riittää, mutta muut toiveet ovat vain suurta harhaa.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.