”Hallitus ole toiminta-ajaltaan enää Suomen historian lyhyin: Nyt Sanna Marin voisi keskittyä suurempiin asioihin”

Ikkunasta ulos katsomalla ei sitä etelän mies heti uskoisi, mutta pohjoisessa Lapissa, Kevojärven mittausasemalla Utsjoella on räpsäisty talven uusi pakkasennätys -37,7°C.

Tammikuu oli Suomessa ehkä mittaushistorian lämpimin. Lunta oli vain nimeksi, pomppaa tarvitsee kiskoa päälle vähemmän kuin juhannuksena ja nurmikot pukkaavat paksua vihreää.

Kun Koikkalainen kurkkasi omasta ikkunastaan lintulaudalle päin, etualalla parin kolmen metrin päässä istuskeli varpushaukka. Pikkulinnut olivat tiessään, mutta hyvinvoivan näköinen peto kökötti raukeana paikallaan, käänteli uteliaana päätään, tutkaili ympäristöä ja suki sulka- ja höyhenpeitettään. Mahakin taisi olla täynnä. Ei ollut kiirus mihinkään.

Se oli mukava havainto. Elon merkki keskellä omakotialuetta, missä ei koskaan tapahdu mitään. Viimeksi siinä kyllä tepasteli viisi kappaletta kauriita hamuilemassa maasta sitä, mitä pikkulinnuilta alas tipahteli, mutta isompiin nisäkkäisiin on jo tottunut. Myös ne ovat tottuneet kaupunkielämään. Melkein hätistellä saa autojenkin edestä. Antavat tilaa, jos siltä tuntuu.

Vuorokauden valoisa aika pitenee, pimeys taittuu. Varpushaukka nousi siivilleen ja lähti retkilleen. Päivällä veteli talitiainen sydämensä kyllyydestä kevätlaulua. Se kuulosti somalta, mutta tuntemus oli silti varauksellinen. Ilo ei ollut aivan ehjä. Voiko nauttia varmasta kevään merkistä, kun talvikaan ei ole vielä edes tullut?

”Nyt Sanna Marin voisi keskittyä suurempiin asioihin”

Viikolla 4 Seuran ilmestyessä Sanna Marinin (sd) hallitus oli istunut 45 päivää. Se on ison huokaisun paikka. Päivä lisää eikä hallitus ole toiminta-ajaltaan enää Suomen historian lyhyin. Paikka pysyy Anders Verner Hackzellilla, joka istui jatkosodan viimeisinä kuukausina elo-syyskuussa 1944 samat 45 päivää.

Henkisessä mielessä etappi on tärkeä. Olisihan ollut noloa, jos Marinin kabinetti olisi jäänyt historiaan kaikkien aikojen lyhytikäisimpana hallituksena. Nyt Marin voisi keskittyä suurempiin asioihin.

Koikkalaisen mielestä hän voisi hyvinkin aloittaa kotinurkista ja laittaa pihalle edes osan tolkuttoman suureksi – ja kalliiksi – kasvaneesta hallituksen avustajakaartista. Valtiosihteereitä, erityisavustajia ja avustajien avustajia on yli 80, vaikka Suomen EU-puheenjohtajakausikin on ohi.

Pääministeriksi noussut Sanna Marin.  © Sara Pihlaja / Otavamedia © Sara Pihlaja / Otavamedia

Moni leimaa tällaisen puheen populismiksi, mutta Koikkalainen on jyrkästi eri mieltä. Korjausliike olisi merkki siitä, että tarkkoja ollaan isommissakin asioissa. Koikkalaista jäytää yhä myös se, että avustajajoukoissa on turhan monta sellaista poliitikkoa, jonka äänestäjät pudottivat vaaleissa eduskunnasta. Heidän valintansa valtiosihteereiksi oli löyhkäävää kotiinpäin vetoa ja omien pelastamista. Tämä ei muuksi muutu, vaikka sitä kuinka yrittäisi parhain päin selittää.

Koikkalaiselta on tiedusteltu, miksi Venäjän presidentti Vladimir Putin laittoi pakan uusiksi ja valitsi uudeksi pääministeriksi takametsien miehen, verojohtaja Mihail Misustinin.

Koikkalainen ei tiedä, mutta sanoo nyt sen, mitä isoilta pojilta kaupungilla kuuli. Ei siinä suurista hallinnollisista uudistuksista tahi Venäjän kansan olojen parantamisesta ollut kysymys. Siinä oli kyse vallasta, tarkemmin sanottuna Putinin pysymisestä vallassa sen jälkeenkin, kun hänen neljäs ja viimeinen presidenttikautensa on ohi vuonna 2024.

Kaikki loppuu aikanaan. Jonain päivänä kellot soivat myös Vladimir Putinille, 67 vee. Elämä jatkuu senkin jälkeen, mutta kahvassa ovat toiset miehet.

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. Lue kaikki pakinat täältä.