”Hätäinen virhearviointi oli inhimillinen erehdys – Inhimillisen erehdyksen seuraukset taas olivat epäinhimilliset”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
"Putoaako lentokoneita olosuhteisiin nähden suhteellisen vähän? Nämä eivät ole rauhan ajan tekoja, kostot kostojen perään ovat sotaa", Koikkalainen kirjoittaa.

Vaikea on taas pysyä mukana tässä hektisessä elämänmenossa. Lentokoneita pakostakin putoilee, mutta miten voi valmistautua sellaiseen, että ohjuksilla ammutaan kylmästi alas siviilikoneita? Tällä kertaa kuoli 176 viatonta matkustajaa ja koneen miehistöön kuuluvaa.

Pakko se on kuitenkin uskoa, kun Iranin vallankumouskaarti virallisesti vahvisti Boeing-737-800-tyyppisen koneen alasampumisen Teheranissa. Kaarti otti asiasta täyden vastuunkin.

Ohjus lähti kohti siviilikonetta kovassa sotatilaa vastaavassa paineessa. Hätäinen virhearviointi oli inhimillinen erehdys. Inhimillisen erehdyksen seuraukset taas olivat epäinhimilliset. Joskus ehkä selviää, kuka oli se onneton, joka painoi väärää nappia väärään aikaan. Koikkalainen arvioi, että hän on joku alimman suoritusportaan juippi. Kenraalikuntaan hän tuskin kuuluu.

Aivan heti vahinkoa ei tunnustettu. Muutama päivä meni valehdellessa, mutta kun näyttö oli selvä, niin oli pakko kertoa totuus. Nousu Teheranista ei koskaan päätynyt laskuun Kiovassa.

Vanha kysymys tässäkin tapauksessa kuuluu, että mitä täyden vastuun ottaminen käytännössä tarkoittaa. Kovin paljon se ei taida ainakaan 176 vainajan omaisia lohduttaa.

Vähän siistimpi – jos näin nyt voi sanoa – tapaus Iranin tragedia silti on kuin muutaman vuoden takainen malesialaiskoneen tuho Itä-Ukrainassa. Tapahtumien kulku on aukottomasti selvitetty, mutta kukaan ei ole virallisesti tunnustautunut syylliseksi tähän hirmutyöhön. Eikä sellaista päivää taida koskaan tullakaan. Hävetkööt käskijät koloissaan. Likaisen työn tekijät ovat hiljaa tai haudassa.

Pohjoisilla leveysasteilla on ollut rauhallisempaa. Koikkalainen kuulosteli talvimyrskyn raivoa Selkämeren rannikolla. Meri metelöi ja vettä tuli väliin ankarasti, mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi. Puita ei pahemmin kaatunut eivätkä edes sähköt katkeilleet. Hollantilainen kuivarahtialus Sampogracht ajelehti tuntikausia konerikkoisena Selkämerellä, mutta pääsi onneksi jatkamaan määränpäähänsä Raumalle.

Oikukkaan luonnon kanssa aina pärjää. Se on jotenkin reilumpaa ja ennen kaikkea ennustettavaa peliä. Ihmisten kanssa on vaikeampaa. Kysyä jopa sopii, putoaako lentokoneita olosuhteisiin nähden suhteellisen vähän? Nämä eivät ole rauhan ajan tekoja, kostot kostojen perään ovat sotaa.

Valokin sentään viikolla pilkahteli. Kaisa Mäkäräinen otti ampumahiihdossa kauden ensimmäisen osakilpailuvoittonsa 12,5 kilometrin yhteislähtökisassa Oberhofissa Saksassa. Voitto oli ylivoimainen. Kaisa hiihti tapansa mukaan lujaa ja ampui 20 laukauksesta vain yhden hutin.

Brexit on tulossa pikapuoliin, muodossa tai toisessa, mutta Iso-Britanniaa kuohuttavat suuremmat asiat. Kuninkaallisen perheen arkihuolet ohittavat kevyesti Brexit-paineet. Kuningashuone kehittelee niitä ihan itse.

Koikkalaiseltakin on kysytty, mitä pitäisi ajatella prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin aikeista siirtyä taloudellisesti riippumattomiksi kuningashuoneen ulkojäseniksi.

Sama toi, sanoo Koikkalainen niin kuin eversti Salpakarin lähetti Rautala. Pääasia on, että Harry ja Meghan menevät oikeisiin töihin ja kustantavat päätöksensä seuraukset omasta pussista eivätkä revi sitä veronmaksajien selkänahasta. Asettautukoot nyt Amerikkaan ja hommatkoot alkuun oman kämpän. Välttää siinä ensihätään varmaan vaatimattomampikin linna.

X