Hemohes oli malka omassa silmässä – Vuosien takainen käry nolottaa yhä

Suomalaisille vaikeat ajat ovat kotoisia ja silloin kyllä pärjätään. MM-Lahden dopingkohu ravisteli suomalaisten uskoa omaa porukkaa kohtaan. Aina ei kannata olla niin sinisilmäinen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

Suomalaisille vaikeat ajat ovat kotoisia ja silloin kyllä pärjätään. MM-Lahden dopingkohu ravisteli suomalaisten uskoa omaa porukkaa kohtaan. Aina ei kannata olla niin sinisilmäinen.
Teksti:
Koikkalainen

Hulabaloo alkoi, kun tanssi- ja laulukielto poistui Suomesta. Ei siinä uutta Sodomaa ja Gomorraa alettu pystyttää, mutta ihmiset lähtivät riehaantuneina suurin joukoin liikkeelle. Yöelämä vilkastui silminnähden ja juopuneiden talteenottoihin tuli pitkän koronakauden jälkeen selvä piikki.

Ohjeistus sanoo, että kasvomaskin käyttö on edelleenkin harkinnanvaraista. Kiinnostava kysymys on, että miten toimii putkaan joutunut kansalainen? Miten putkassa on mahdollista pitää riittävää etäisyyttä ja onko siellä kenties vielä maskipakko?

Vanha kokemus on, että Suomessa kyllä pärjätään vaikeina aikoina ja varsinkin silloin, kun kansalla on yhteinen vihollinen. Ongelmia tulee, kun kansakunnalla menee liian hyvin. Silloin rehottaa sooloilu, häpeämätön kotiinpäinveto ja täydellinen piittaamattomuus muista. Ensin on oma ego, muut tulkoot perässä jos vain kykenevät.

Maineessa pysyvä tahra

Kaksi vuosikymmentä sitten infuusioneste Hemohes kohahdutti MM-Lahdessa: paljastui, että kuusi Suomen kärkihiihtäjää ei ollutkaan enää ammentanut latuvoimaa vain halonhakkuusta ja mämmistä, vaan kärysi dopingista. Se oli skandaali, joka lässäytti kertaheitolla monen harrastajan kiinnostuksen lajia kohtaan ja tuhosi Mika Myllylän uran ja myöhemmin koko elämän.

Meri-Lapin karpaasi Jari Isometsä on palannut MM-hiihtojen savuaville raunioille Soili Pohjalaisen kirjoittamassa tuoreessa elämäkerrassa. Lahden kisat olivat hänellekin taitekohta, josta oli suunta vain alas- tai ylöspäin. Nyt tiedämme, että maineeseen jäi pysyvä tahra, mutta muutoin Isometsä selvisi. Ottamatta moraalista kantaa itse dopingiin ruljanssi oli hänelle myllytys, joka olisi voinut päättyä miten tahansa. Katastrofiinkin.

Aluksi Isometsä ilmoittautui näytelmän konnaksi, mutta myöhemmin syyllisten joukko laajeni huomattavasti. Kiinnostavaa on aina, miten ihminen selviytyy. Isometsä valitsi strategian, että on tapahtunut, mitä on tapahtunut, tekoa ei kielletä, mutta likakuoppaan ei silti jäädä piehtaroimaan eikä selittelemään. Aika hoitaa, jos hoitaa.

Kolaus uskoon rehdistä suomalaisesta

Aikaa on nyt kulunut yli 20 vuotta. Jari Isometsä on jaloillaan, hän on luonut uuden uran – ja kantaa Hemohes-leimaa lopun elämänsä. Kaikki ei ehkä ole puhtoista, kunniakasta ja täydellistä, mutta jokaisen elämässä on myös varjonsa. Selviytymisen mestarit venäläiset kuittaavat nämä ristiriitaisuudet vain olkaansa kohauttamalla: Minkäs teet, elettävä on.

Monelle suomalaiselle MM-hiihdot olivat suuri pettymys. Lahti romahdutti uskon siihen, että vaikka muualla toimitaan toisin, rehdit suomalaiset kamppailevat vain puhtain keinoin. Opetus oli, että ei passaa olla liian sinisilmäinen. Ei varsinkaan omien suhteen.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X