Henkilöstön vuosiansiot putosivat, Finnairin Topi sai bonuksia: ”Sinisten ilmojen halki käy lentäjän tie”

Vettä roimii taivaalta. Pakkanen humpsahti parissa päivässä plus-asteille. Talvi meni, kevät on tulossa. Toinen koronakevät. Eihän sen ihan näinkään pitänyt mennä.

Jos olisi normi­kevät, elämä olisi vallan toista. Ei kyyristel­täisi nurkissa eikä tarvitsisi puntaroida, kenet voisi tavata, kenet ei. Ei tarvitsisi myöskään miettiä, minne voisi mennä, minne ei.

Juuri nyt olisi otollinen aika miettiä vaikka rankametsää hyvässä kaveriporukassa. Nuotiota, kimaltelevia hankia, makkaran käristystä, nokipannukahvia, eväsvoileipiä, kevätauringon paistetta, mainiota juttuseuraa. Voisi siinä sivussa kaataa muutaman puunkin.

Mikä on? Jostain syystä ei nyt vain hotsita.

Finnairin pomolla menee hyvin, firmalla ei

Suomen Kuvalehti kertoi, että Finnairin toimitusjohtajalle Topi Mannerille maksettiin viime vuonna varsin kohtuullisen palkan päälle bonuksia lähes 400 000 euroa. Samaan aikaan yhtiön suuromistaja valtio pääomitti Finnairia lähes 300 miljoonalla eurolla ja takasi myös lainoja 600 miljoonalla eurolla.

Kun Topi Manner kokoili bonuksia, Finnair lomautti henkilökuntaansa ja tuhat työntekijää sai potkut. Yt-neuvotteluissa henkilöstön vuosiansiot putosivat 40 prosenttia.

Luvut ovat rumia, mutta sinisten ilmojen halki käy lentäjän tie. Finnair pysyy räpistellen ilmassa ja sen toimitusjohtajakin on tukevasti muutaman metrin maanpinnan yläpuolella.

Maallikon tyhmä kysymys kuuluu, että kuinka paljon bonuksia Topi olisi saanut, jos Finnairillakin olisi mennyt hyvin?

Koikkalainen tietää hyvin, ettei ole tikkaa heittävää api­naa parempi pörssiasian­tuntija. Kun pörssiä on kuitenkin sivusta seurannut, käy­täntö tuntuu olevan, että mitä suurempi konkurssin uhka, sitä muhkeam­mat ovat toimitusjohtajan liksat.

Pienistä yrityksistä Koikkalainen taas tietää monta omistaja­pomoa, joka tiukan paikan tullen pidättäytyy omasta palkastaan jopa kokonaan, jotta edes henkilökunta saisi palkkansa ja firma pysyisi pystyssä pahimman yli.

Keltainen pingviini nähty, Topille bonuksia.

Pomoilla ja työntekijöillä on eri logiikka

Miksi sama logiikka ei toimi pörssiyhtiöissä? Luulisi noin perstuntumalta, että viimeistään rotkon partaalla toimitusjohtajallakin olisi todellinen paikka näyttää osaamisensa, paineensietokykynsä ja taitonsa ohjata firma takaisin plussan puolelle.

Näytön paikkaan kuuluisi myös riski. Kiitollinen saisi olla siitä, että palkka juoksee. Vasta näytön jälkeen olisi aika keskustella mahdollisista extrapalkkioista.

Sylivauvakin tietää, että ei elävässä elämässä näin mene. Ei elävässä elämässä paista aina aurinkokaan niin kuin Strömsössä ja Sandhamnin idyllisessä murhasaaressa. Ruotsalaisilla ampumahiihtäjilläkin menee paljon paremmin kuin suomalaisilla kilpakumppaneillaan. Heippa vaan, Pokljukan MM-ladut!

Etelä-Atlantilla on Ilta-Sanomien mukaan kuvattu keltainen pingviini. Vika – voi se olla etukin vastakkaista sukupuolta ajatellen – johtuu geenivirheestä. Tätä luonnonoikkua ihmetellessä voi kysyä sitäkin, miksi jääkarhut eivät syö pingviinejä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.