Hienotunteinen suorasuu lähipiirissä on korvaamaton aarre

Sankka sumu makaa raskaana aamuisen maiseman yllä, jalat ovat hetkessä märät yökasteen jäljiltä. Elokuu loppuu, syyskuu alkaa.

Linnut pääsevät lämpimämmille ja lihavammille maille, mutta tämä on siivettömän pohjoisen asukkaan osa. Ensin tulevat hienot ruskapäivät, sitten musta rapa ja sitten valkea talvi. Jos tulee.

Työttömyys kasvaa kymmenillä tuhansilla, pakolaisten määrä sadoilla tuhansilla. Ei tämä nyt oikein hyvältä näytä.

Ongelma ei ole kaukana. Ongelma on kotiovella.

Kaikki tapahtui vähän niin kuin varkain. Ongelmien piti olla jossain Ukrainassa, nyt ne ovatkin – Ukrainan lisäksi – Välimeren maissa, Lähi-idän maissa ja pohjoisessa Afrikassa. Rintama on laaja.

Ei auta tuudittautua siihen, että maailma olisi jonain päivänä valmis. Parempi opetella vain siihen, että oma pää pysyy muutoksissa mukana. Niitähän riittää.

Monenlaista sitä puhutaan, mutta kyllä maailma oli ennen helpompi ja ennalta arvattavampi. Asioilla ja ihmisillä oli paikkansa. Fyysisesti elämä oli vaativampaa, mutta henkisesti turvallisempaa.

Joku voisi sanoa sitä mustavalkoisuutta pysähtyneisyydenkin ajaksi – eikä olisi väärässä. Todennäköisesti siihen ei kuitenkaan ole enää paluuta eikä kukaan kysy, mitä mieltä sinä olet. Kestä vain ja hyväksy. Se on pienimmän riesan tie.

Ennen oli vain kavereita, nyt rakennetaan hienosti verkostoja. Aika samasta asiasta on kai kysymys, mutta jälkimmäinen kuulostaa vain laskelmoidummalta ja siksi hiukan vieraalta.

Mutta samapa tuo. Pidä huoli, että sinulla on ystäviä. Ilman heitä on vaikea tulla toimeen. Ystävä sanoo niin kuin asiat ovat silloinkin, kun sinä olet väärässä. Ystävä pitää sinut myös tolkuissasi. Älä märehdi murheissasi, älä anna jonkin pikkujutun paisua pois oikeasta kokoluokastaan. Säilytä suhteellisuudentajusi.

Suorasuut voivat joskus olla rasittavia, mutta hienotunteinen suorasuu lähipiirissä on korvaamaton aarre. Hän pysäyttää kerralla ja muutamalla napakalla sanalla kierteen, johon olet omaa hölmöyttäsi ja vain sinua itseäsi syövän katkeruuden myötä ajautumassa.

Jos kierre päättyy heti alkuunsa, ole vain kiitollinen.

Mieliala täytyy pitää korkealla. Se ohittaa tärkeydessä kaiken muun.

Kun olet henkisesti vahva, sinulla on huumorintajua ja osaat olla itsellesi armelias, selviät perille. Terve itsetunto auttaa aina.

Menipäs tämä nyt varsinaiseksi valistustoiminnaksi ja vielä heppoisin eväin. Näitä asioita on vain tullut viime aikoina paljon mietittyä. Mitä paremmin ympärilleen katsoo, sitä enemmän arvostaa heitä, jotka säteilevät olemuksellaan iloa ja lämpöä ympärilleen.

He ovat ihmisiä, jotka osaavat myöntää tosiasiat, mutta eivät silti jää roikkumaan puutteellisuuksissa. He käyttävät sen, mikä on käytettävissä eivätkä kuluta energiaansa epäolennaiseen.

Mikä parasta, he tekevät kaiken kursailematta ja reippaasti.

Monenlaista on ollut tarjolla viime viikkoina.

Ykkösenä ovat olleet oikeat askelmerkit.

Kun Koikkalainen oli nuori, askelmerkkejä nähtiin ennen kaikkea urheilukenttien hyppypaikoilla. Nyt ne ovat valtakunnan ylintä politiikkaa.

Merkit ovat sellaiset, että jos askeleet eivät sovi, tullaan alas aika korkealta.