Mitä tavallisesta suomalaisesta miehestä jää jäljelle, kun aika hänestä jättää?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
"Kyllä se on monen kohdalla ”vain” siisti ja pedanttisen tarkasti kasattu ja huolella hoidettu klapipino, tekijänsä silmäterä", Koikkalainen kirjoittaa.

Ikimuistoiseen tapaan alkavat palaset asettua paikoilleen. Peurat ja kauriit täyttävät pellot, kurkiparit asettautuvat jokakesäisille palstoilleen. Joutsenilla on pesänsä ympärillä reviirinsä, joita ne aggressiivisesti puolustavat. Kevät etenee, maisemat alkavat vihertää ja auringon kaari on joka päivä pidempi.

On tätä odotettukin. Kesän tulo on varmaa, mutta irtautuuko Suomi hiljalleen koronasta vai jatkuvatko käytännön elämän hankaluudet ties kuinka pitkälle? Moni haluaisi jo ottaa hiukan vapaammin, mutta tapahtuuko se liian aikaisin? Tuleeko takapakkia ja pandemian uusia aaltoja?

Klapipino on tekijänsä silmäterä

Jokakeväisiä velvollisuuksia ja riemuja ovat polttopuutyöt. Koikkalainenkin on niitä taas puuhastellut 85-vuotiaan setänsä kanssa. Hän on varsinainen teräsvaari, jolta työt sujuvat ja jonka käsissä vanha Ford-traktori on suoranainen selkärangan jatke. Nöyrästi ja sitkeästi se toteuttaa käyttä­jänsä jokaisen toivomuksen.

Aivan joka paikkaan ei traktorillakaan pääse. Silloin tarvitaan pöllinpätkien nostossa lihasvoimaa, jota on Koikkalaisen kaltaisella konttori­rotalla niukanlaisesti. Silmissä pimenee ja peräsuoli on pitkällä ulkona, mutta toistaiseksi on haasteista selvitty. Tämä onkin ainoa yhteys, jossa sana haaste on todella ­paikallaan.

Tästä Koikkalainen on ennenkin kirjoittanut, mutta mitä tavallisesta suomalaisesta miehestä jäljelle jää, kun aika hänestä jättää? Kyllä se on monen kohdalla ”vain” siisti ja pedanttisen tarkasti kasattu ja huolella hoidettu klapipino, tekijänsä silmäterä. Sitä voivat jälkeenjääneet sitten aikansa pienennellä, kunnes tulee hetki, jolloin klapejakaan ei enää ole.

Puutöiden sekaan olisi nyt oivallinen paikka lausua sananen VTV:stä eli Valtiontalouden tarkastusvirastosta. Jokaiselle on jo varmasti tuttu hyllytetyn pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin nimi ja tiedossa myös hänen poikkeuksellisen runsaat ulkomaanmatkansa ja pääjohtajan huonosti harkitut, virastolle laskutetut kauneudenhoitokulut.

Yksityiskohtiin varmaan vielä palataan, kun VTV:n epäiltyihin väärinkäytöksiin liittyvät yksityiskohdat on virallisesti selvitetty. Yksi asia tässä nimenomaisessa tapauksessa kuitenkin selvästi korostuu: se vanha viisaus, että pelkät tosiasiat eivät riitä, olennaista on myös se, miltä asiat näyttävät.

Kun kysymyksessä on Valtiontalouden tarkastusvirasto, julkisuuskuvasta on huolehdittava jopa liioitellun tarkasti. Kansalaisille ei saa tulla pienintäkään epäilystä siitä, että asioiden hoidossa on joitain epäselvyyksiä. Särö on julkisuuskuvaan joka tapauksessa jo tullut. Onko se enää edes korjattavissa?

Vankilassa nälkälakossa olevasta Venäjän oppositiojohtaja Aleksei Navalnyistä Koikkalainen ei sano sanaakaan. Tätä luettaessa hänen tilansa voi jo olla täysin toinen. Täysin käsittämätöntä on, miten brutaalisti ihmisiä voidaan kohdella – eikä sitä edes hävetä saati yritetä piilotella. Kaikki tapahtuu koko maailman silmissä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X