Ihmiselo on tasapainoilua – ”Tärkeintä on huomata, miten itse suhtaudut isoihin ja pienempiin ongelmiin”

Ihmiselo on tasapainoilua. On isoja asioita, joihin et voi vaikuttaa mitenkään. Virta vain vie. On pienempiä asioita, joihin sinäkin voit hitusen vaikuttaa. Tärkeintä on kuitenkin huomata se, miten itse suhtaudut näihin isoihin ja pienempiin ongelmiin. Se ratkaisee, kuinka hyvin ylipäätänsä voit.

Isoja asioita riittää. Lista on loputon. Koronapandemia, ilmastonmuutos, kiihtyvä inflaatio, nousevat korot, valtionvelka, energiapula, geopolitiikan mullistukset ja kunniansa perään itkevän Venäjän käymä Ukrainan sota ja uhka sen laajentumisesta. Pölkkypääkin tajuaa, että jonkin verran tarvitaan vielä toimia köyhyyden, nälänhätien ja pakolaisongelmienkin ratkaisuun.

Murheet eivät lopu kesken

Mitä isoille asioille voi Virtasen Masa Tampereen Tahmelassa tai Pulkkisen Veikko Ilomantsin Möhkössä? Ei yhtään mitään. Yrittää vain selviytyä ja hoitaa omat asiansa ja oman tonttinsa niin, että järki säilyy ja turnauskestävyyttä riittää.

Ei ole pulaa pienistäkään murheista. Ne ovat henkilökohtaista tasoa. Sitä, miten Virtasen Masa pärjää asuntovelkansa, vaimonsa ja teini-ikäisten lastensa kanssa tai miten Pulkkisen Veikko saa omaishoitajana huolehdittua ikääntyneistä vanhemmistaan. Sekin on lähinnä asennekysymys, miten suhtautuu Suomen mieshiihtäjien kehnoon viestimenestykseen Pekingin olympiakisoissa tai miten kola heiluu, kun talven lumentulolle ei näy loppua.

Mielessä voi häivähtää sekin, pysyykö itse terveenä ja riittääkö töitä. Entä kuinka käy, kun niin sanottu normaali arki – ehkä – palaa ja aletaan selvitellä kasautuneita koronavelkoja. Mitkä muutokset jäävät pysyvästi työelämään? Onko kysyntää ja kuinka vahvat ovat omat pelimerkit? Onko kykyä muuttua vaatimusten mukaan?

Jaa murheet

Rivimies tai rivinainen ei valita, yrittää vain pärjätä. Rivimies ei ole ensimmäisenä jonossa, kun laitetaan prenikoita rintaan ja jaetaan pöytästandaareja kirjahyllyyn pölyttymään. Epämukavaan ja vähemmän kotoisaan tummaan pukuun pyntätty rivimies on vain vaivautunut, kun hänet nostetaan estradille ohimeneviksi sekunneiksi esiin. Ne ovat eri miehet, jotka ottavat kunnianosoitukset rutiinilla ja itsestäänselvyyksinä vastaan.

Näillä silti mennään. Aurinko nousee kiihtyvään tahtiin joka aamu aikaisemmin, talitintti laulaa yhä ponnekkaammin. Kevät tulee, elämä jatkuu. Jokaisen oma asia tuntuu olevan, mistä koota voimat ja mistä keksiä keinot selviytyä arjesta selviytymiseen.

Onko pakko olla niin? Koikkalainen vaatimattomalla kokemuksellaan vihjaa, että aivan yksin ei kannata yrittää. Porukalla pääsee helpommalla. Kysypä kaverilta, keskustele. Kevennä. Tee pieni kävelylenkki. Älä suurenna pahan olon möykkyä rinnassasi. Jaa murheesi. Huomaat, että yllättävän monella ne ovat aivan samat.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!