Kun Neuvostoliitto teki ydinkokeita 50 vuotta sitten, tärinä tuntui Hämeenlinnassakin

”Julmaa aikaa oli Kylmä sotakin. Kun Jäämerellä paukkui, sairaalan sängyt tärisivät Hämeenlinnassa saakka”, kirjoittaa Koikkalainen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

"Julmaa aikaa oli Kylmä sotakin. Kun Jäämerellä paukkui, sairaalan sängyt tärisivät Hämeenlinnassa saakka", kirjoittaa Koikkalainen.
Teksti:
Koikkalainen

Tuuppasipa kerralla kunnon ensilumet. Kelpaa taas Suomi-pojan tassutella kaljamateillä. Jalat lipeävät joka askeleella ja sohjo kastelee paikat nivusia myöten.

Nämä – ja vain nämä – ovat päiviä, jolloin mielessä käy, että olisipa mukava elellä jossain etelämpänä. Siellä, missä aurinko paistaa ja syötävät putoavat puusta suoraan suuhun.

Ei vaiskaan. Ei siellä saisi aikaansa kulumaan.

Ei olisi aamulla printattua sanomalehteä kahvipöydässä eikä olisi mitään tähdellistä tekemistä. Niin kuin esimerkiksi risusavottaa tai lenkkejä räntäharso hartioilla ja räkätippa nokan päässä.

Mutta nämä ovat jokaisen omia valintoja. Mitä niitä erottelemaan tai arvojärjestykseen laittamaan.

On oikeitakin asioita, joista riidellä.

”Kuin joku olisi heiluttanut vuodetta”

Viikko pari sitten Koikkalainen valitti nykymenon muuttuneen niin hurjaksi, että on parempi vain palata menneisiin hyviin aikoihin.

Osattiin sitä kyllä puoli vuosisataa sittenkin.

Hämeen Sanomat muisteli 50 vuotta sitten -palstallaan tapahtumia Jäämerellä. Neuvostoliiton ydinkokeet Novaja Zemljalla tärisyttivät silloin taloja Hämeenlinnassakin.

”Muun muassa Ahveniston sairaalan potilaat tunsivat tärinän voimakkaana. Eräs potilaista kertoi olleensa sängyssä kello 9, kun tärinä alkoi. Sen vaikutus oli vähän samanlainen kuin joku olisi heiluttanut vuodetta. Ilmiö kesti arviolta minuutin verran.”

Terveiset idästä

Että sellaisia terveisiä silloin idän suunnasta. Se oli kylmää sotaa.

Toivottavasti vauriot jäivät sängyn heiluntaan. Paljastui nimittäin, että isoveljen ilmakehässä ja maan alla suorittamat ydinkokeet olivat vakava uhka niin Suomessa, Norjassa kuin eri puolilla Eurooppaakin.

Korkeat säteilypitoisuudet syntyivät ydinkokeiden laskeumista.  

Kilpirauhassyöpä lisääntyi. Pohjoiset alkuperäiskansat kärsivät siitäkin, että kokeissa syntynyt radioaktiivinen jäte jätettiin niille sijoilleen Novaja Zemljalle.

Ahveniston potilas on tuskin enää elossa. Emme tiedä, miten hänellä pyyhki sairaalareissun jälkeen.

Voi hyvinkin olla, että hänellä oli onnellinen loppuelämä.

Nostaako korona päätään?

Marraskuussa kaksi vuotta sitten Koikkalainen kirjasi ylös seuraavaa:

”Tartunnan saaneita Suomessa 158 991. Tautiin kuolleita Suomessa 1 170. Koko maailmassa koronakuolleita 5 002 179.”

Rumat luvut muuttuivat myöhemmin vielä rumemmiksi. 

Maskielämä oli kurjaa. Kavereita ei saanut tavata. Kaupassa piti käydä salaa. Vanhukset kuolivat yksin. Monelta meni työ ja elämänhalu.

Vieläkin korona voi nostaa päätään.

Onneksi ihmisellä on kyky unohtaa. Hyvä on silti hiukan muistaakin.

Älä tyhjennä vinttiä kokonaan. Se on viisauden alku.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X